Alkoholiperäisen haimatulehduksen myöhäisvaikutukset

Alkaa
Alkaa kello
12.00
Paikka

Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, M-rakennus, pieni luentosali, Teiskontie 35

Jussi Nikkola

LL Jussi Nikkolan väitöstilaisuus

Long-term outcome and prevention of recurrences after acute alcoholic pancreatitis (Alkoholiperäisen haimatulehduksen myöhäisvaikutukset ja uusiutuvan haimatulehduksen ehkäisy)

Väitöskirja kuuluu kirurgian (gastroenterologinen kirurgia) alaan.

Vastaväittäjänä on professori Pauli Puolakkainen (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Teuvo Tammela.

Väitöstilaisuuden kieli on suomi.

Uutta tietoa alkoholiperäisen haimatulehduksen myöhäisvaikutuksista ja taudin uusimisten ehkäisystä

Akuutti haimatulehdus eli pankreatiitti on yksi yleisimpiä vatsan alueen päivystyksellistä sairaalahoitoa vaativia sairauksia. Suomessa alkoholin käyttö on taudin yleisin syy. Ensimmäisen akuutin alkoholiperäisen haimatulehduksen jälkeen tauti uusii jopa puolella potilaista, ja krooninen haimatulehdus kehittyy yhdelle potilaalle kymmenestä. Haimatulehduksen seurauksena vuosien saatossa tapahtuvista muutoksista ja niiden riskitekijöistä on ollut kuitenkin varsin vähän tietoa.

Selvitimme tässä tutkimuksessa ensimmäisen akuutin alkoholiperäisen haimatulehduksen jälkeisiä, pitkän aikavälin muutoksia haiman toiminnassa ja kuvantamislöydöksissä. Lisäksi kartoitimme, miten potilaiden alkoholinkäyttöön puututaan suomalaisessa terveydenhuollossa, sekä arvioimme, miten taudin uusimia voitaisiin ehkäistä.

Tutkimuksessa totesimme, että haiman umpierityksen (endokriininen) vajaatoiminta, eli esidiabetes tai diabetes, kehittyi pitkäaikaisseurannassa peräti puolelle potilaista, ja avoerityksen (eksokriininen) vajaatoimintakin neljäsosalle potilaista. Sekretiinistimuloidulla magneettikuvauksella todettavia kroonisia haimamuutoksia kehittyi yhdeksän vuoden etenevässä seurannassa puolelle potilaista. Haimatulehduksen uusiminen todettiin tärkeimmäksi riskitekijäksi sekä endokriinisen vajaatoiminnan että kroonisten haimamuutosten kehittymiselle. Haimatulehduksesta aiheutuva haimaperäinen diabetes kehittyi seurannan aikana joka viidennelle potilaalle ja ainoastaan niille, joilla haimatulehdus oli edeltävästi uusinut.

Lisäksi osoitimme, että alkoholista pidättäytyminen suojaa täysin haimatulehduksen uusiutumiselta pitkäaikaisseurannassa. Pelkkä hoitojakson aikainen alkoholin käyttöön puuttuminen (nk. mini-interventio) ei kuitenkaan valitettavasti ole riittävän tehokas keino ehkäisemään haimatulehduksen uusimista. Haimatulehduksen uusiutumisen riskiä voitiin varsin luotettavasti ennustaa ensimmäisellä hoitojaksolla tehdyllä, alkoholin käyttöä kuvaavalla AUDIT-kyselyllä (Alcohol Use Disorders Identification Test). Erityisesti nuorten potilaiden todettiin olevan suuressa riskissä kehittää uusiutuva haimatulehdus.

Johtopäätöksinä tutkimuksesta voimme todeta, että haiman toimintaa tulisi seurata aktiivisesti akuutin haimatulehduksen jälkeen, ja etenkin jos taustalla taudin uusimia. Akuutin alkoholiperäisen haimatulehduksen sairastaneen potilaan alkoholin käyttöön puuttumiseen ja jatkohoidon järjestämiseen tarvitaan entistä tehokkaampia keinoja. Potilaita tulee kannustaa täydelliseen alkoholista pidättäytymiseen, sillä vain näin voidaan ehkäistä haimatulehduksen uusiutumista ja sen myötä vähentää riskiä endokriinisen ja eksokriinisen vajaatoiminnan kehittymiseen.  

                                          ******

Jussi Nikkola on syntynyt Espoossa ja hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Nykyisin hän toimii kirurgiaan erikoistuvana lääkärinä Satakunnan keskussairaalassa.

Nikkolan väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2276, Tampere University Press, Tampere 2017. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1778, Tampere University Press 2017.