Kansallissosialistinen kasvatus - politiikkaa vai pedagogiikkaa?

Alkaa
Alkaa kello
12.00
Paikka

Virta-rakennus, auditorio 109, Åkerlundinkatu 5

Järjestäjä(t)

KL, FM Jyrki Kaarttisen väitöstilaisuus

Kansallissosialistinen kasvatus - politiikkaa vai pedagogiikkaa? (National socialist education - politics or pedagogics?)

Väitöskirja kuuluu kasvatustieteen alaan.

Vastaväittäjänä on dosentti Rauno Huttunen (Turun yliopisto). Kustoksena toimii professori Veli-Matti Värri.

Väitöstilaisuuden kieli on suomi.

Kansallissosialistinen kasvatus -politiikkaa vai pedagogiikkaa?

Väitöskirjani tarkastelee kansallissosialistista kasvatusta, jonka kautta pohdin myös nykyisen pedagogiikan kysymyksiä ja sen problematiikkaa. Tutkimuksessani käsittelen saksalaisen kasvatusperinteen historiallista kehittymistä ja sen yhteyttä kansallissosialistisen politiikkaan ja sen kasvatukseen. Sen tarkoituksena on tarkastella kansallissosialistisen kasvatusideologian ja sen pedagogiikan sekä niihin tukeutunutta ihmisen kasvattamista kansallissosialistisen yhteiskunnan jäseneksi.  Tätä teemaa olen avannut seitsemällä tutkimusartikkelilla, joissa olen käsitellyt kansallissosialistisen pedagogiikan olemusta, sen opetussuunnitelmia, ruumiinkasvatusta, opettajuutta, naiskasvatusta, apukoulupedagogiikkaa ja nuorisokasvatusta. Kaikki artikkelit ovat luettavissa myös itsenäisinä osatutkimuksina.

Kansallissosialistinen kasvatus ammensi juurensa Saksan yhteiskuntahistorian ja siihen nivoutuneen kasvatuksen synkästä yhdistelmästä, jonka keskeisiä ainesosia olivat olleet niin äärimmäinen kansallismielisyys, maailmanvallan tavoittelu ja sotilaallisuuden ihailu kuin erilaisuuden torjuminen ja juutalaisvastaisuus. Kasvatuksena kansallissosialismi jäi hajanaiseksi ja epämääräiseksi yhdistelmäksi vanhan kasvatuksen tiettyjä ainesosia, joihin kansallissosialistit liittivät omia poliittisia näkemyksiään. Sen kokoavana liimana oli biologiaan perustunut rasistinen ja juutalaisvastainen rotuoppi, jolla kansallissosialistit oikeuttivat valloitussodat, ihmisten alistamisen ja tuhoamisen. Ihmiselämän kansallissosialismi ymmärsi ihmisten välisenä taisteluna, jossa vain arjalaisella, terveellä ja voimakkaalla ihmisaineksella, hyödyllisillä ihmisillä, oli elämisen oikeus.

Tutkimukseni osoittaa, että monet oman aikamme maailmanlaajuiset ja kansalliset kriisit ovat paljastaneet nyky-yhteiskuntien kyseenalaisia toimintatapoja ja hallinnan mekanismeja. Aikamme pedagogiikassa kasvatuksen perimmäisistä arvoista lähtevä puhe on jäänyt kaikkialle yhteiskuntaan tunkeutuneen talous- ja teknologiaihannoinnin alle. Sen moraalissa vanha soturimentaliteetti on tehnyt paluun, kun ihmisen arvo on palautunut ensi sijassa hänen suorituksiinsa ja hyödyllisyyteensä yhteiskunnalle.

Pedagogiikka on taloudellis-teknologisen pelastususkon ohjaamana suistumassa kriisiin, jonka seurauksena markkinaoikeudenmukaisuus on syrjäyttänyt tasa-arvon ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ihanteet kasvatuksen eettisinä kivijalkoina. Myöskään kasvatustieteen omalle itseymmärrykselle nykyinen ajattelu ei lupaa hyvää, kun yhä useampi kasvatustieteen edustaja vaikuttaa pitävän itsestäänselvyytenä, että taloudellisen kasvun, tuottavuuden ja kilpailukyvyn edistäminen on niin kasvatuksen kuin ihmisen toiminnan viimekätinen päämäärä.

Kasvattajien tulisi historiallisten kokemusten valossa havahtua huomaamaan kasvatuksellinen vastuunsa sellaisten yhteiskunnallisten, taloudellisten ja teknologisten valta- ja alistussuhteiden havaitsemiseksi ja paljastamiseksi, jotka ovat tässä ajassa estämässä ihmisiä tavoittelemasta tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti hyvää, humaania ja onnellista elämää. Tässä kasvattajat tarvitsevat tarkkaa kasvatuksellista katsetta yhteiskuntaan ja sen toimintojen kriittistä arviointia. Heidän tulee tuntea historiallinen, eettinen ja moraalinen velvoitteensa siitä, etteivät he hyväksy pedagogiikan kaventumista yhdeksi totuudeksi, josta kansallissosialismi oli yksi varoittava esimerkki. Sen sijaan pedagogiikan olemukseen pitää aina kuulua moniarvoisuus, toisin ajattelemisen ja toisin toimisen mahdollisuus, koska tulevaisuudesta ei kenelläkään voi olla varmaa tietoa. Siinä menneisyyden ymmärtämisestä saattaa olla apua, sillä tietoisuus kasvatuksen historiasta voi omalta osaltaan ehkäistä sitä joutumasta yhteiskunnallisen vallan ja sen hallinnan mekanismien välineellistäväksi tekniikaksi, kuten tapahtui kansallissosialismissa.  

                                          ******

Jyrki Kaarttinen on syntynyt Turussa ja hän on suorittanut kasvatustieteen lisensiaatin sekä filosofian maisterin tutkinnot Turun yliopistossa.

Kaarttisen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2259, Tampere University Press, Tampere 2017. ISBN 978-952-03-0371-6, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1760, Tampere University Press 2017. ISBN 978-952-03-0372-3, ISSN 1456-954X.

 

Lisätietoja

Jyrki Kaarttinen, Puh. 050- 525 38 37, jyrki.kaarttinen@pp.inet.fi