Kaularankavammat

Alkaa
Alkaa kello
12.00
Paikka

Arvo-rakennus, luentosali F025, Arvo Ylpön katu 34

Tuomo Thesleff

LL Tuomo Thesleffin väitöstilaisuus

Cervical Spine Injuries : Epidemiology and diagnostic challenges (Kaularankavammat : Epidemiologiaa ja diagnostisia haasteita)

Väitöskirja kuuluu  neurokirurgian alaan.

Vastaväittäjänä on professori Iver Arne Langmoen (Oslon yliopisto, Norja). Kustoksena toimii professori Juha Öhman.

Väitöstilaisuuden kieli on englanti.

Kaatumiset aiheuttavat kuolemaan johtavia kaularankavammoja

Kaularankavamma voi pahimmillaan johtaa pysyvään vammautumiseen tai kuolemaan. Väestöltään Suomen kaltaisissa maissa kaularankavamman vuosittainen ilmaantuvuus on noin 9-17/100 000 asukasta. Yleisimmät vammamekanismit ovat liikenneonnettomuudet ja kaatumiset. Kaularankavamman diagnostiikka perustuu huolelliseen kliiniseen arvioon ja kuvantamistutkimuksiin.

Tämä tutkimus osoitti, että kuolemaan johtavien kaularankavammojen ilmaantuvuus nousi Suomessa vuosien 1987 ja 2010 välillä. Vuonna 2010 ilmaantuvuus oli miljoonaa henkilöä kohden noin 20. Potilaiden keski-ikä nousi myös huomattavasti. Vuoteen 1998 asti liikenneonnettomuudet olivat suurin kuolemaan johtavan kaularankavamman aiheuttaja, mutta siitä eteenpäin kaatumiset olivat suurin näiden vammojen aiheuttaja. Alkoholi oli mukana noin kolmasosassa kuolemaan johtavassa kaularankavammassa. Toinen päähavainto oli, että diagnostisia virheitä ja estettävissä olevia haittatapahtumia sattui enemmän tarkastelujakson (1987-2010) loppupuolella, huolimatta siitä, että kuvantamistutkimusten saatavuus ja yleinen terveydenhuollon taso on parantunut. Diagnostisia virheitä sattui eniten lääkäreille vanhuspotilaiden kohdalla, sekä niiden, joilla vammamekanismina oli vähäenerginen kaatuminen. Suurentunut kaularankamurtuman riski todettiin niillä ensiavussa pään vamman vuoksi tutkituilla potilailla, joilla oli korkeaenerginen vammamekanismi, korkea ikä, tuoreita vammalöydöksiä pään tietokonekerrostutkimuksessa tai kasvomurtuma. Yleisimmin murtui toinen kaulanikama (kiertonikama).

Epidemiologiset sekä diagnostisiin virheisiin ja haittatapahtumiin liittyvät tiedot kerättiin Suomessa laadituista kuolintodistuksista, joissa oli merkintä kaularankavammasta (2041 kuolintapausta) vuosilta 1987–2010. Kaularankamurtumien riskitekijöitä päävammapotilailla tutkittiin potilaista (alkuperäinen potilasmäärä 3023), joille oli tehty akuutin pään vamman vuoksi tietokonetomografia Tampereen yliopistollisen sairaalan ensiavussa vuosina 2010-2012

Tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että kaularankavamman saaneiden potilaiden demografia on muuttunut ja että kaularankavamman ilmaantuvuus on noussut huolimatta esimerkiksi liikenneturvallisuuden parantumisesta. Iäkkäiden miesten kaatumistapaturmat aiheuttavat nykyään suurimman osan kuolemaan johtavista kaularankavammoista. Alkoholi on erityisesti nuorten miesten keskuudessa yleinen vammautumiseen myötävaikuttava tekijä. Kaularankavammojen määrän voi olettaa kasvavan väestön keski-iän noustessa. Kaatumisten ennaltaehkäisy on täten ensiarvoisen tärkeää. Kaularankavammojen diagnostiikkaan liittyy virheen mahdollisuus, mikä tulee tiedostaa erityisesti tutkittaessa kaatumisen seurauksena vammautuneita iäkkäitä potilaita.  

                                          ******

Thesleffin väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2333, Tampere University Press, Tampere 2017. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1838, Tampere University Press 2017.