Lapsuusiän kuormittavat elämäntapahtumat, psykopatologia ja itsetuhoinen käyttäytyminen

Alkaa
Alkaa kello
12.00
Paikka

Arvo-rakennus, luentosali A210-211, Arvo Ylpön katu 34

TtM Minna Rytilä-Mannisen väitöstilaisuus

Adverse Childhood Experiences, Psychopathology, and Self-Harming Behavior : A study of Finnish adolescent inpatients and their age- and gender-matched non-referred controls (Lapsuusiän kuormittavat elämäntapahtumat, psykopatologia ja itsetuhoinen käyttäytyminen : Tutkimus suomalaisista nuorista osastopotilaista ja heidän iän ja sukupuolen suhteen kaltaistetuista verrokeistaan)

Väitöskirja kuuluu sosiaalipsykiatrian alaan.

Vastaväittäjänä on dosentti Max Karukivi (Turun yliopisto). Kustoksena toimii dosentti Sari Fröjd.

Väitöstilaisuuden kieli on suomi.
 

Lapsuusiän kuormittavat elämäntapahtumat, psykopatologia ja itsetuhoinen käyttäytyminen

Lapsuusiän kuormittavilla elämäntapahtumilla tarkoitetaan stressaavia tai traumaattisia tapahtumia, joita ihminen voi kohdata elämänsä ensimmäisten 18 vuoden aikana. Vähäisen määrän stressiä on havaittu olevan tärkeää lapselle, jotta hän oppii selviytymään elämän haastavista tilanteista. Pitkäkestoinen stressi ilman aikuisen tukea on puolestaan haitallista ja voi vahingoittaa lapsen kehitystä. Nuoren elämässä kuormittavilla elämäntapahtumilla on taipumus kasautua. Kasautumisella on puolestaan yhteys mm. moniin aikuisiän somaattisiin ja psyykkisiin sairauksiin, kognitiivisiin toimintoihin, sosiaalisiin taitoihin ja itsearvostukseen.

Tässä tutkimuksessa selvitettiin lapsuusiän kuormittavien elämäntapahtumien yhteyttä nuorten psykopatologiaan ja itsetuhoiseen käyttäytymiseen. Tutkimuksenaineiston muodostivat Hyvinkään sairaanhoitoalueen psykiatrisessa osastohoidossa olevat nuoret (n=206) ja saman alueen koulujen ja oppilaitosten nuoret (n=203). Tutkittavat olivat iältään 13-17 -vuotiaita. Kuormittaviksi elämäntapahtumiksi katsottiin seksuaalinen hyväksikäyttö, lapseen kohdistuva väkivaltaisuus vanhempien taholta, vanhempien välinen väkivaltaisuus, vanhemman mielenterveys tai päihdeongelmat, vanhempien ero ja vanhemman rikollisuus.

Tutkimuksessa havaittiin, että osastonuoret olivat kokeneet huomattavasti enemmän kuormittavia elämäntapahtumia kuin kontrollinuoret. Siinä missä osastonuorista 20% oli kokenut vähintään neljä tutkituista elämäntapahtumista, kontrollinuorista vain 2% oli kokenut saman verran kuormittavia elämäntapahtumia. Tyypillisimmät kuormittavat elämäntapahtumat kummassakin aineistossa oli vanhempien ero ja vanhemman mielenterveysongelmat; tosin osastonuoret olivat kokeneet näitä tapahtumia merkitsevästi enemmän kuin kontrollit. Samoin osastonuoret olivat kokeneet seksuaalista hyväksikäyttöä merkitsevästi enemmän kuin kontrollit.

Tutkimuksessa arvioitiin myös 90 kysymystä sisältävän psyykkisen oiremittarin SCL-90 käytettävyyttä suomalaisilla nuorilla. Tutkimus vahvisti aiemmat tutkimustulokset siitä, että SCL-90 on lähinnä yksiulotteinen, masennusta mittaavaa mittari. Mittari on kuitenkin hyödyllinen kliinisissä olosuhteissa, koska se on herkkä psyykkisten oireiden muutoksille ja erottelee hyvin ne nuoret, joilla on psykiatrinen häiriö niistä, joilla häiriötä ei ole.

Samassa otoksessa selvitettiin edelleen kuormittavien elämäntapahtumien ja itsetuhoisuuden välistä yhteyttä. Kuormittavilla elämäntapahtumilla oli suora yhteys itsetuhoisuuteen. Monimediaattorimallissa havaittiin, että sekä itseraportoiduilla psyykkisillä oireilla, että impulsiivisuudella oli erityisen vahva välittävä vaikutus kuormittavien elämäntapahtumien ja itsetuhoisuuden välillä. Muita merkitseviä välittäviä muuttujia olivat heikko sosiaalinen toimintakyky ja heikko perheen toimintakyky. Alkoholin käyttö ei puolestaan osoittautunut merkittäväksi välittäväksi tekijäksi.

Pelkästään osastonuoriin kohdistuvalla tutkimuksella havaittiin, että nuorten itsetuhoinen käyttäytyminen oli yhteydessä depressio- ja bipolaari -diagnooseihin, itseraportoituun psyykkisen oireilun määrään ja depressiiviseen oireiluun. Osastonuorten itsetuhoinen käyttäytyminen, jossa oli mukana myös ei-itsemurhatarkoituksella tapahtuvaa itsensä vahingoittamista, oli yhteydessä itseraportoituun depressiivisyyteen, seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja impulsiivisuuteen. Pelkästään ei-itsemurhatarkoituksessa tehty itsensä vahingoittaminen oli yhteydessä heikkoon sosiaaliseen toimintakykyyn.

Tämän tutkimuksen perusteella haitalliset elämäntapahtumat lisäävät riskiä nuorten vakaviin mielenterveyshäiriöihin ja itsetuhoisuuteen, joiden hoitaminen saattaa vaatia psykiatrista osastohoitoa. Lasten ja nuorten kuormittavien elämäntapahtumien havaitseminen ja niihin puuttuminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta voidaan katkaista sukupolvien välistä pahoinvoinnin kierrettä, ja ehkäistä nuoruusiän ja aikuisuuden psykopatologiaa.

                                          ******

Rytilä-Mannisen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2411, Tampere University Press, Tampere 2018. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1921, Tampere University Press 2018.