Varusmiesten polvivaivojen leikkauksellinen hoito ja magneettikuvaukseen perustuva diagnostiikka

Alkaa
Alkaa kello
12.00
Paikka

Arvo-rakennus, auditorio F115, Lääkärinkatu 1

Maria Holsen

LL Maria Holsenin väitöstilaisuus

Operative Treatment and Magnetic Resonance Imaging-Based Diagnostics of Knee Disorders in Military Conscripts (Varusmiesten polvivaivojen leikkauksellinen hoito ja magneettikuvaukseen perustuva diagnostiikka)

Väitöskirja kuuluu kirurgian (ortopedia ja traumatologia) alaan.

Vastaväittäjänä on professori Juhana Leppilahti (Oulun yliopisto). Kustoksena toimii professori Harri Pihlajamäki.

Väitöstilaisuuden kieli on suomi.

Varusmiesten polvivaivojen leikkauksellinen hoito ja kuvantaminen

Polvivaivat ovat yleisiä varusmiehillä, jotka pakollisen asevelvollisuuden vuoksi edustavat kattavasti fyysisesti aktiivista perustervettä nuorta aikuista miesväestöä. Polvi kipeytyy usein lisääntyneen rasituksen tai tylpän polvivamman seurauksena, joille varusmiehet altistuvat varusmiespalvelukseen sisältyvän säännölliseen ja moninaisen fyysiseen harjoittelun myötä. Kipeytymistä selvitettäessä saattaa polvesta löytyä rakenteellinen poikkeama, kuten osteochondritis dissecans, kaksiosainen polvilumpio (bipartite patella), sisäsyrjän nivelkalvon poimu (medial synovial plica)  tai polvilumpion rustovaurio. Hoito on kolmella viimeksi mainitulla aikuisväestössä usein alkuun konservatiivista, mutta mikäli konservatiivisellä hoidolla ei saavuteta toivottua vastetta, voi vaihtoehtona olla leikkaushoito.

Tutkimme varusmiesväestössä polven osteochondritis dissecansin, kivuliaan kaksiosaisen polvilumpion ja mediaalisen nivelkalvopoimun leikkaushoidon pitkäaikaistuloksia sekä selvitimme magneettikuvauksen käyttökelpoisuutta mediaalisen nivelkalvopoimun ja polvilumpion rustovaurioiden leikkausta edeltävässä diagnostiikassa.

Vaikka polven nivelnastasta irtoavan luurustokappaleen (osteochondritis dissecans) tähystysleikkauksessa tehtävä kiinnitys on aikuisilla yleisesti käytetty hoitomenetelmä, on epäselvää millä kiinnittimillä saavutetaan paras tulos, eikä pitkäaikaisseurannan tuloksia ole. Jälkitarkastimme 28 varusmiestä, joille oli tehty tähystyksellinen polven osteochondritis dissecans –kappaleen kiinnitys biohajoavilla sauvoilla tai nastoilla. Toiminnallinen tulos keskimäärin 5,4 vuoden seurannassa oli erinomainen tai hyvä 73%:lla potilaista, joilla kiinnitys oli tehty biohajoavilla nauloilla ja 35%:lla potilaista joille kiinnitys oli tehty biohajoavilla sauvoilla. Magneettikuvauksessa nähtiin kiinnitetyn kappaleen puutteellista luutumista pääasiassa sauva ryhmässä. Osteochondritis dissecans kappaleen kiinnittäminen tähystysleikkauksessa biohajoavilla nauloilla vaikuttaa olevan hyvä aikuisen polven osteochondritis dissecansin hoitomenetelmänä ja tuotti paremman tuloksen kuin kiinnittäminen biohajoavilla sauvoilla.

Kivuliaan kaksiosaisen polvilumpion tavallisin leikkauksellinen hoitomenetelmä on polvilumpion pienemmän kappaleen poisto, mutta pitkäaikaistuloksia on niukasti. Jälkitarkastimme 25 varusmiestä, joille oli tehty kivuliaan kaksiosaisen polvilumpion pienemmän kappaleen poisto. Toiminnallinen tulos keskimäärin 15 vuoden seurannassa oli erinomainen tai hyvä 96%:lla ja kohtalainen 4%:lla potilaista. Kivulias kaksiosainen polvilumpio on harvinainen, mutta vaikuttaa siltä, että pitkittyneessä kipuilussa pienemmän kappaleen poistolla saavutetaan erinomainen tai hyvä toiminallinen lopputulos ja nopea toipuminen ilman epätoivottuja jälkivaikutuksia.

Polven mediaalisen nivelkalvopoimun artroskooppisen poiston pitkäaikaistuloksia sekä kliinisten oireiden ja magneettikuvauksen hyödyllisyyttä leikkausta edeltävässä diagnostiikassa tutkimme 25 varusmiehen aineistossa. Leikkausta edeltävästi magneettikuvauksessa normaali löydös ja tähystysleikkauksessa oli poistettu nivelkalvon poimu. Toiminnallinen tulos oli 6,6 vuoden mediaani seuranta-ajalla erinomainen tai hyvä 68%:lla, kohtalainen 20%:lla ja välttävä 12%:lla potilaista. Magneettikuvaus ja leikkausta edeltävä kliininen tutkimus eivät vaikuta luotettavasti löytävän polven sisäsyrjän nivelkalvon poimua.

Polvilumpion rustovaurion luotettava diagnoosi perustuu usein tähystykseen. Leikkaushoito ei kuitenkaan yleensä ole polvilumpion rustovauriossa tarpeen ja turhia tähystyksiä tulisi välttää. Selvitimme magneettikuvauksen käyttökelpoisuutta polvilumpion rustovaurioiden leikkausta edeltävässä arvioinnissa. Aineistona oli 74 varusmiestä, joille oli tehty leikkausta edeltävä magneettikuvaus ja joilla artroskopiassa ainoana diagnoosina oli polvilumpion rustovaurio. Magneettikuvauksen herkkyys oli 66%. Se oli heikoin lievimpien rustovaurioiden osalta, eikä soveltunut vahvistamaan polvilumpion rustovauriodiagnoosia, mutta huomattavasti parempi syvempien rustovaurioiden todentamisessa. Magneettikuvausta voidaan tämän perusteella pitää luotettavana diagnostisena apuvälineenä polvilumpion syvempien rustovaurioiden todentamisessa.  

                                          ******

Maria Holsen on syntynyt Helsingissä ja hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Itä-Suomen yliopistossa.

Holsenin väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2279, Tampere University Press, Tampere 2017. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1781, Tampere University Press 2017.