Arvostuksen puute hiertää Venäjää

Julkaistu 22.3.2018 - 12:17
Vladimir Purin/ Kuva: Wikimedia Commons
Vladimir Putin kokeili ampumahiihtokivääriä Sotshissa maaliskuussa 2012. Kuva: Wikimedia Commons/ Press service of the government of Russia

Suomalais-venäläinen mediatutkija Dmitri Jagodin pitää Georgian sotaa käännekohtana Venäjän ulkopolitiikassa

Dmitri Jagodin/ Kuva: Jonne Renvall
Dmitri Jagodin tutkii Venäjän käyttämää pehmeää valtaa digitaalisissa verkostoissa. Kuva: Jonne Renvall

Teksti: Heikki Laurinolli

Venäjän länsisuhteissa ongelmana ei ole ymmärryksen vaan arvostuksen puute. Sotatoimet Krimillä, Ukrainassa ja Syyriassa heijastavat Venäjän kokemusta siitä, että sen ääni ei kuulu maailmalla.

Mediatutkija Dmitri Jagodin sanoo, että maaliskuussa uudelle presidenttikaudelle valittu Vladimir Putin ei ollut autoritaarinen johtaja tullessaan valtaan Jeltsinin jälkeen vuonna 2000.

Käännekohta oli vuoden 2008 Georgian sota, jonka jälkeen Venäjä alkoi käyttää kovaa voimaa palauttaakseen suurvalta-asemansa. Ulospäin tämä muutos näkyi selvimmin Krimin valtauksessa vuonna 2014 ja siihen liittyvässä Ukrainan sodassa.

Tampereen yliopistossa työskentelevä Dmitri Jagodin on suomalais-venäläinen mediatutkija, joka tutkii Venäjän käyttämää pehmeää valtaa digitaalisissa verkostoissa.

Venäjä pettyi
lännen asenteeseen

Neljännen presidenttikautensa aloittava Vladimir Putin oli erilainen mies tullessaan valtaan vuonna 2000. Dmitri Jagodin sanoo, että Putin halusi tuolloin olla demokraattinen ja edistysmielinen presidentti, joka rakentaa läheisiä suhteita länteen. Vielä ennen Ukrainan sotaa keskusteltiin viisumivapaudesta Venäjän ja EU-maiden välillä.

Putin ja hänen avustajansa pettyivät, kun länsimaat eivät ottaneet vakavasti Venäjän aloitteita eikä Venäjää kohdeltu tasaveroisena kumppanina.

– Venäjä puolustautui, kun se koki, ettei sitä otettu tosissaan. Keinoksi se ei valinnut pehmeää voimaa kuten maan rikasta kulttuuria. Sen sijaan Venäjä valitsi kovan voimankäytön, jota se piti ainoana keinona tulla kuulluksi kansainvälisesti, Jagodin sanoo.

Lännen ja Venäjän konflikti ei alkanut väärinymmärryksestä vaan Venäjän kokemasta kunnioituksen puutteesta.

– En sano, että he ansaitsivat tulla arvostetuiksi mutta sitä he halusivat ja sitä he eivät saanet. Heillä oli sen jälkeen muita keinoja todistaa olevansa tasa-arvoisia kuten Syyrian pommittaminen.

Georgian sota
käännekohtana

Putin luovutti presidentin tehtävän Dmitri Medvedeville vuonna 2008 mutta oli pian tyytymätön hänen tuloksiinsa. Yksi epäonnistumisista oli Georgian sota, joka osoitti Venäjän heikkouden kansainvälisesti. Venäjä koki tulleensa kohdelluksi kuin barbaarivaltio, vaikka monet läntisetkin asiantuntijat pitivät Georgiaa syyllisenä sotaan.

– Jotkut sanovat, että tämä oli se kriittinen hetki, jolloin Putin tajusi, että Venäjää ei kohdella sen haluamalla tavalla suurena imperiumina, Dmitri Jagodin sanoo.

Venäjä koki, että Georgian sodan jälkeen mitkään sen tekemät kansainväliset aloitteet eivät edenneet. Venäjä ei saanut vastakaikua, kun se ehdotti hallintajärjestelmää internetin valvomiseksi samaan tapaan kuin aseiden käyttöä valvotaan kansainvälisin sopimuksin.

Venäjän näkökulmasta internet on osa läntistä infrastruktuuria, jossa länsimaiset yhtiöt pitävät valtaa yhteistyössä lännen poliitikkojen kansa. Länsi taas on tulkinnut internet-valvonnan loukkaukseksi sananvapautta kohtaan.

Lännen argumentit joutuivat kyseenalaisiksi, kun Edward Snowden paljasti Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuspalvelun (NSA) laajan vakoiluohjelman. Lännen tiedustelupalvelut olivat tietovuodon mukaan salakuunnelleet laajasti puhelin- ja internet-yhteyksiä.

– Venäjä halusi osoittaa, että tämä on kansainvälinen ongelma. Se ehdotti kansainvälistä viestintäsysteemiä, mutta sitä ei otettu vakavasti. Venäjä katsoi, että sitä käytetään hyväksi. Se havaitsi, että länsi on kiinnostunut Venäjästä, muttei partnerina vaan resurssina. Tämän kehityksen seurauksena jännite kasvoi.

Krimin valtaus/ Kuva: Wikimedia commons
Krimin niemimaan valtaus vuonna 2014 oli Putinin politiikan näkyvä käännöspiste, mutta mentaalinen muutos suhteessa länteen oli tapahtunut jo aiemmin. Kuva: Wikimedia Commons

 

Vladimir Putin haluaa palauttaa Venäjän takaisin suurvallaksi, sellaiseksi kuin se oli ollut ennen Neuvostoliiton hajoamista.

– Putin yrittää tehdä maastaan ”great again” kuten Trump yrittää tehdä omasta maastaan, Dmitri Jagodin sanoo.

Ukrainan sotaa ja Krimin haltuunottoa voi pitää Putinin politiikan ulospäin näkyvänä käännöspisteenä, mutta mentaalinen muutos tapahtui jo aiemmin.

Vahvan valtion
vetovoimaa

Venäjä käyttää pehmeää valtaa sekaantumalla länsimaiden vaalikampanjoihin sosiaalisen median avulla. Dmitri Jagodin määrittelee pehmeän vallankäytön abstraktiksi käsitteeksi, jonka voi ymmärtää myös vetovoimaksi.

– Venäjän käyttämä sotilaallinen voima Syyriassa ja Ukrainassa on joillekin kansoille merkki vahvasta maasta, josta tulee sitä kautta attraktiivinen. Eivät ihmiset silloin ota huomioon sellaisia pikku yksityiskohtia kuten sotarikoksia tai siviilikoneiden alasampumisia. He näkevät vain kuvan suuresta kansakunnasta, joka on asettunut vastustamaan toista isoa maata ja länsimaista elämäntapaa. Heille tämä on tavallaan pehmeää valtaa, Jagodin selventää.

Putinin Venäjää voi pitää globaalina valtaeliitin vastaisena liikkeenä, joka vetoaa muihin ei-läntisiin maihin ja ulkomailla asuviin venäläisiin. Euroopan oikeistopopulistiset liikkeet pitävät Putinista eivätkä tee moraalista ongelmaa hänen rikoksistaan.

Jagodin huomauttaa, että Venäjällä on edelleen myös kulttuurisia vetovoimatekijöitä, mutta sotilaallisen voimaan käyttökin voi olla vetovoimaista johonkin suuntaan ja näyttäytyä pehmeänä voimana niille, jotka eivät piittaa kansainvälisistä normeista.

Ulkomaiden venäläiset
kotimaan voimavara

Venäjä kokee tarvitsevansa kansainvälisiä kulttuurisen vaikuttamisen välineitä, koska Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjän rajojen ulkopuolelle jäi 25 miljoonaa venäläistä.

Suomen ja Venäjän kaksoiskansalainen Dmitri Jagodin on yksi niistä ulkovenäläisistä, joihin Venäjän hallitus kohdistaa erilaisia toiveita. Jännitteisessä maailmantilanteessa ulkovenäläiset koetaan resurssiksi, joka voidaan mobilisoida sisäisiin konflikteihin nykyisten isäntämaidensa kanssa.

Venäjä on käynnistänyt ohjelmia ulkovenäläisten integroimiseksi takaisin Venäjälle. Jagodin sanoo, ettei kysymys ole mistään manipuloinnista vaan siitä, että Venäjä haluaa olla vetovoimainen maa, joka toivottaa muuttajat tervetulleiksi takaisin. Parhaimmillaan ohjelmat lisäävät yhteisymmärrystä.

Putinin äänestäjä
ei ole tyhmä

Monet suomalaiset ovat kysyneet Dmitri Jagodinilta, miksi niin monet venäläiset äänestivät Putinia ja tukivat näin hänen yksinvaltaista järjestelmäänsä.

– Vastaukseni on, että jos olisit itse siellä, niin tekisit samoin. Et ajattelisi toisin, jos olisit siellä. Ihmiset tekevät niin yksinkertaisesti siksi, että he ymmärtävät oman tilanteensa ja tulevaisuutensa eri tavoin. On helppo sanoa, että minä en olisi äänestänyt Putinia vaan olisin yrittänyt sabotoida häntä.

Monet tavalliset venäläiset äänestivät Putinia, koska muut tulevaisuusskenaariot olivat huonompia.

– Eivät ihmiset äänestäneet häntä korkean tason kysymysten kuten vapauden vuoksi vaan he äänestivät hengissä pysymisestään, jottei mitään todella pahaa tapahtuisi.

Putinia äänestäneet toivovat, että he eivät menettäisi työpaikkaansa tai yritystään. He pelkäävät muutoksia niin paljon, että talouden tasainen laskusuuntakin näyttää heille vakiintuneiden olojen jatkumiselta.

Dmitri Jagodin/ Kuva: Jonne Renvall
Dmitri Jagodin on kaksoiskansalainen, joka olisi voinut äänestää tänä vuonna sekä Suomen että Venäjän presidentinvaaleissa. Silti hän käytti äänioikeuttaan vain Suomen vaaleissa. Kuva: Jonne Renvall

 

Ääni Suomen vaalissa
muttei Venäjän vaalissa

Dmitri Jagodin on kaksoiskansalainen, jolla on äänestysoikeus sekä Suomen että Venäjän presidentinvaaleissa. Silti hän osallistui vain Suomen vaaleihin.

Venäjän presidentinvaalissa Jagodin ei äänestänyt, vaikka myös Tampereelle oli järjestetty äänestyspaikka. Jagodin piti Tampereen vaalipaikkaa epäilyttävänä, koska äänestämiseen ei vaadittu rekisteröitymistä lähetystössä. Sen seurauksena olisi voinut äänestää sekä Tampereella että seuraavana päivänä Venäjällä.

– Minun kannaltani se ei ollut kovin kontrolloitu mekanismi. He vain halusivat lisää äänestäjiä. Tämä oli hieman outoa, koska äänestyspaikkakin oli pienessä kahvilassa. Onhan se hienoa, mutta siinä on ongelmia.

Jagodin kertoo tehneensä edellisissä Venäjän vaaleissa niin, että hän kävi äänestyspaikalla mutta otti vaalilipun itselleen matkamuistoksi eikä äänestänyt ketään.

– Samalla tavalla olisin tehnyt nytkin, jos olisin äänestänyt. En olisi merkinnyt mitään nimeä enkä olisi valinnut ketään listalta, koska nämä sähköiset äänestysjärjestelmät ovat huijausta.

Jagodin kertoo äänestäneensä useinkin asuessaan Venäjällä. Ensimmäistä kertaa hänellä oli äänestysoikeus vuonna 2000, jolloin Putin valittiin ensimmäistä kertaa presidentiksi.

– Jos olen äänestänyt, olen antanut ääneni oppositiolle sekä paikallis-, parlamentti- että presidentinvaaleissa. Jos oppositio nousee valtaan, niin äänestän seuraavissa vaaleissa sitäkin vastaan.