Kansainvälistyminen kannattaa myös kasvatustieteissä

Julkaistu 15.7.2016 - 11:57
Heikki Koivula
Heikki Koivulan mielestä kasvatustieteiden opiskelijoidenkin kannattaisi lähteä vaihtoon ulkomaille. Kielitaito karttuu ja rohkeus lisääntyy. Kuva: Jonne Renvall

 

Heikki Koivula opiskelee viidettä vuotta luokanopettajan opintoja Tampereen yliopistossa. Viime vuoden hän vietti vaihto-opiskelussa Pohjois-Irlannissa, Ulsterin yliopistossa. Hänen mukaansa kasvatustieteilijät harvoin lähtevät vaihto-opiskeluun ulkomaille, mutta hänelle ulkomailla opiskelu on aina ollut haaveena. 

– Monet kasvatustieteiden opiskelijat varmaan kokevat, ettei vaihto-opiskelusta ole hyötyä omassa tutkinnossa. Itse koen hyötyneeni siitä paljonkin. Ainakin sain mielenrauhan, koska olen aina halunnut lähteä vaihtoon, Koivula sanoo. 

Koivula opiskeli Ulsterin yliopistossa viestinnän opintoja, jotka hän luultavasti liittää tutkintoonsa vapaavalintaisiin opintoihin. Vaikka hän ei saisikaan korvattua kursseilla opintoja Tampereen yliopistossa, hän ei koe vaihtokokemuksen hidastavan omia opintojaan. Hän epäilee, että monet kasvatustieteilijät ovat huolissaan juuri tästä.

– Lisäksi kasvatustieteiden opiskelijoista muodostuu yleensä hyvin tiiviitä ryhmiä, joista ei haluta jäädä pois viettämällä vuoden muualla. 

– Opinnot ovat myös aika suoraa tykitystä työelämää kohti, jolloin tuntuu, ettei vaihtovuodelle ole oikein aikaakaan, Koivula sanoo. – Varsinkaan kahteen ensimmäiseen vuoteen ei mahdu oikeastaan mitään valinnaisia opintoja. Itse lähdinkin heti kandidaatintyön tekemisen jälkeen, koska se tuntui parhaalta hetkeltä. 

Vaihtokokemuksesta rohkeutta ja kielitaitoa

Koivulan mukaan vaihtokokemus paransi hänen kielitaitoaan ja antoi hänelle uudenlaista rohkeutta. 

– Ulkomaille lähteminen on hyvin kasvattava kokemus. Siellä joutuu pärjäämään ihan uudella tavalla, kun pitää kommunikoida vieraiden ihmisten kanssa vieraan kulttuurin keskellä. Vaikka Pohjois-Irlanti onkin kohtalaisen lähellä Suomea, sieltäkin löytyi paljon kulttuurieroja.

– Suurin kulttuurishokki syntyi Belfastissa kielen takia. Siellä englantia puhuttiin niin vahvalla aksentilla, että sitä oli todella vaikea ymmärtää, Koivula sanoo.

– Yksikielisessä maassa ihmiset eivät myöskään osanneet muuttaa puhettaan helpommaksikaan, joten sitä oli vain opittava ymmärtämään. Onneksi yliopiston professorit puhuivat luennoilla hyvin selkeästi. 

Ulkomailla opiskelu antaa uusia näkökulmia

Opiskelu Ulsterin yliopistossa oli Koivulan mukaan hyvin koulumaista, mikä johtui luultavasti siitä, että opiskelijat Koivulan kursseilla olivat yleensä suoraan lukiosta tulleita nuoria. Opetusmenetelmät olivat yksipuolisempia kuin Suomessa, oikeastaan pelkkiä luentoja. 

– Suomessa kokeillaan enemmän erilaisia opetustyylejä. Opin arvostamaan kotiyliopistoani uudella tavalla, sillä opiskelu täällä on mielekkäämpää, Koivula sanoo. 

– Suosittelen silti kansainvälisiä opintoja ihan kaikille. Itse en vielä tiedä tarkkaan, haluanko hakea luokanopettajaksi vai johonkin muuhun koulutukseen liittyvään ammattiin, mutta työ ulkomailla tai kansainvälinen yhteistyö kiinnostavat. Sen takia on hyvä huomata, että rohkeus riittää lähtemään maailmalle!

– Toivoisin, että kasvatustieteilijöillekin olisi enemmän mahdollisuuksia lähteä ulkomaille. Tällä hetkellä harjoitteluja ja kansainvälistymisprojekteja toteutetaan lähinnä Suomessa. Ulkomailta saisi hyviä vinkkejä ja uusia näkökulmia omaan opetukseen ja työelämään yleensäkin, Koivula sanoo.

– Yliopisto voisi tehdä enemmän yhteistyötä ulkomaisten koulujen kanssa. Näin opiskelijat pääsisivät näkemään, miten asioita voisi tehdä toisin ja se voisi olla hyvin silmiä avaava kokemus, Koivula pohtii. 

Erilainen vaihtokohde

Pohjois-Irlantiin Koivula päätyi, koska se oli yksi harvoista paikoista, joihin myös hänen puheviestintää opiskeleva avovaimonsa pystyi hakemaan. Pariskunta oli tyytyväinen valintaansa, joka voi monen mielestä olla aika yllättävä vaihtokohteena.

– Pohjois-Irlannilla on hyvin mielenkiintoinen historia, josta opin paljon uutta. Oli kiinnostavaa seurata, miten kovaa tahtia siellä yritetään nyt uudistua. 

– Maan sisäisten konfliktien takia tuntuu, että koko paikka on 20 vuotta myöhässä kehityksestä, mutta tällä hetkellä kaikki uudistuu kovaa vauhtia. Siellä rakennetaan koko ajan uutta ja ihmiset muuttavat sinne töiden perässä, Koivula kertoo. 

Pohjois-Irlannin jälkeen Koivulan seuraavana suuntana on Ruotsi, jonne hän suuntasi kesätöihin avovaimonsa kanssa. Hänen tavoitteenaan on parantaa siellä ruotsin kielen taitoa. Unelmissa siintää päästä vielä jonain päivänä Afrikkaan.

– Suomessa tuntuu, että opetuksessa pitää olla koko ajan vain enemmän ja enemmän teknologiaa mukana. Olisi hienoa mennä vaikka Tansaniaan, missä pääsisi aivan perusasioiden äärelle!

Teksti: Ida Vahtera