Lyhytnäköinen politiikka johtaa epäoikeudenmukaisuuteen

Julkaistu 19.9.2018 - 10:51
Eduskunta/ Kuva: Hanne Salonen/Eduskunta
Politiikan lyhytjänteisyyden vastavoimaksi tarvitaan tulevaisuudesta huolehtivia demokraattisia instituutioita ja käytäntöjä. Eduskunta on avainasemassa, mutta tutkijan mielestä tulevaisuudesta keskustelua ei kuitenkaan tule jättää vain poliittiselle eliitille. Kuva: Hanne Salonen/Eduskunta

Tampereen tutkijakokouksessa pohdittiin sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta päätöksenteossa

Simon Caney
Simon Caney ehdottaa uusina osallistumismuotoina neuvoa-antavia kansalaisraateja tulevaisuutta koskevien kysymysten käsittelyyn.

Hallitusten lyhytnäköinen politiikka laskee nykyisten sukupolvien elintasoa ja vahingoittaa sitäkin enemmän tulevien sukupolvien elämää, sanoo Warwickin yliopiston professori Simon Caney.

Ilmastopolitiikan etiikan johtaviin tutkijoihin kuuluva Caney puhui Tampereella syyskuun alussa pidetyssä Intergenerational Justice and Democracy -tutkijakokouksessa.

Tutkijakokouksessa pohdittiin sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden kysymyksiä. Keskeisenä teemana oli päätöksenteon lyhytjänteisyys.

Esimerkkejä lyhytnäköisen politiikan haitallisista seurauksista ovat Caneyn mukaan ilmastonmuutoksen torjunnan epäonnistuminen, eläkeuudistuksen lykkääminen ja infrastruktuurin rapistuminen.

Lyhytjänteisyydelle on useita syitä. Vaalikausien lyhyys kannustaa poliitikkoja tavoittelemaan nopeasti näkyviä tuloksia uudelleenvalinnan edistämiseksi. Myös ajanpuute johtaa helposti kiireellisempien asioiden käsittelyyn pitkän aikavälin ongelmien ehkäisyn kustannuksella. Toisaalta poliitikkojen – siinä missä muidenkin ihmisten – voi olla vaikeaa hahmottaa ongelmia, jotka eivät ole konkreettisesti käsillä tässä ja nyt.

– Lukuisat nyt tehtävät päätökset vaikuttavat tuleviin sukupolviin, mutta heillä ei ole mahdollisuutta ilmaista mielipidettään päätettävistä asioista, Caney toteaa.

Poliittisessa päätöksenteossa vaadittaisiinkin kykyä nähdä vaikutukset tulevien sukupolvien kannalta. Tämä on kuitenkin haastavaa, koska nämä ihmiset eivät ole edes vielä olemassa.

Ylisukupolvisuus on haaste
demokratian periaatteille

Tulevien sukupolvien kannalta demokraattisen päätöksenteon lyhytjänteisyys on tärkeä oikeudenmukaisuuskysymys. Tilaisuudessa puhunut Helsingin yliopiston yliopistonlehtori Simo Kyllönen muistuttaa, että demokratian moraalinen oikeutus on perinteisesti perustunut ajatukseen ihmisten tasa-arvosta ja itsemääräämisoikeudesta.

– Selvimmin tämä näkyy laajasti hyväksytyssä demokratian vaikutusperiaatteessa. Sen mukaan niiden, joihin päätös vaikuttaa, tulisi voida osallistua tai ainakin jollain tavalla vaikuttaa päätösten tekemiseen. Juuri siksi meillä on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Toisaalta saman periaatteen nojalla on monissa globaaleissa kysymyksissä alettu vaatia ylikansallista päätöksentekoa, Kyllönen sanoo.

Tulevien sukupolvien kannalta demokratian periaatteet toimivat kuitenkin huonosti. Syntymättömät ihmiset eivät voi itse tuoda esille näkökulmaansa, vaikka päätösten seuraukset jäisivät suurimmaksi osaksi heidän harteilleen, kuten ilmastonmuutoksen tapauksessa.

– Demokratian periaatteiden valossa tulevia sukupolvia voi paradoksaalisesti pitää päätöksenteon suurimpana vähemmistönä, jonka ääni jää väistämättä nykyäänestäjien enemmistön alle, Kyllönen toteaa.

Ratkaisuna tulevaisuudesta
huolehtivat instituutiot

Politiikan lyhytjänteisyyden vastavoimaksi tarvitaan tulevaisuudesta huolehtivia demokraattisia instituutioita ja käytäntöjä. Suomen eduskunnan tulevaisuusvaliokunta ja hallituksen eduskunnalle antama tulevaisuusselonteko ovat Simon Caneyn mukaan yleistämiskelpoisia keinoja lisätä tulevaisuusorientoituneita päätöksiä. Tulevaisuusvaliokunnan tehtäviä tulisi kuitenkin laajentaa kaikkien lakiesitysten tulevaisuusvaikutusten arviointiin. Caney myös varaisi tietyt päivät parlamentin istuntokaudesta yksinomaan tulevaisuuden haasteiden käsittelylle.

Tulevaisuudesta keskustelua ei kuitenkaan tule jättää vain poliittiselle eliitille. Caneyn ehdotuksiin kuuluu lisäksi uusien osallistumismuotojen, kuten neuvoa-antavien kansalaisraatien hyödyntäminen tulevaisuutta koskevien kysymysten käsittelyssä. Deliberatiivisista eli puntaroivan keskustelun kansalaisraadeista on saatu hyviä kokemuksia esimerkiksi Yhdysvalloissa, ja niitä on toteutettu myös Suomessa.

Tällaiset pitkäjänteisyyttä tukevat ratkaisut ovat konkreettisia keinoja viedä päätöksentekoa lähemmäs niitä periaatteita, joiden vuoksi demokratiaa pidetään arvokkaana ja oikeudenmukaisena.