Professori ehdottaa jatko-opiskelijoille pakollista harjoittelua ulkomailla

Julkaistu 15.9.2016 - 13:32
Pirkko Pitkänen ja Virve Kallioniemi-Chambers/Kuva Jonne Renvall
Professori Pirkko Pitkänen ja erityisasiantuntija Virve Kallioniemi-Chambers kehottavat nuoria tutkijoita hakemaan rahoitusta työskentelyyn ulkomailla. Kuva: Jonne Renvall

 

Kasvatustieteen professori Pirkko Pitkänen ehdottaa jatko-opiskelijoille vähintään kuukauden pakollista harjoittelujaksoa ulkomailla. Se parantaisi ratkaisevasti valmiutta lähteä maailmalle myöhemminkin.

– On todella suuri ongelma, että meidän postdoc-tutkijat [postdoc: väitöskirjan jälkeisen opinnot] eivät suostu lähtemään Tampereelta mihinkään. He ovat mieluummin vaikka työttöminä, Pitkänen ihmettelee.

Tutkimusrahoituksen saaminen väitöskirjan jälkeen vaatii usein lähtöä toiseen yliopistoon tai ulkomaille. Tutkijanpaikkoja on tarjolla Euroopan yliopistoista, ja rahoitusta voi hakea Euroopan unionista, jossa Marie Skłodowska-Curie -rahoituksia on suunnattu postdoc-tutkijoille.

– Jo kuukauden tai parin oleskelusta ulkomailla voi saada sellaisen kärpäsen, että seuraavalla kerralla on jo helpompi lähteä, Pitkänen visioi.

Miksi nuoret tutkijat eivät halua ulkomaille?

– Ehkä vaihtoehtoa ei ole edes vakavasti harkittu. On perhesyitä ja muita, vaikka perheen voi ottaa mukaan. Usein ongelmat ovat ratkaistavissa, Pitkänen vastaa.

EU-rahoitteisten tutkimusprojektien managerina työskentelevä erityisasiantuntija Virve Kallioniemi-Chambers ei hyväksy selityksiä taloudellisista esteistä.

– Usein kuulee, että rahallisesti ei kannata lähteä, mutta mitä sitten arvostaa ja miten arvottaa sitä, että saa kokemuksia ja erilaisia näkökulmia. Onhan se yllättävää, ettei lähdetä, vaikka eletään liikkuvuuden maailmassa, Kallioniemi-Chambers pohtii.

Toinen puoli kansainvälisyyttä on se, että ulkomaalaisia tutkijoita saataisiin houkuteltua Suomeen ja Tampereelle. Myös siihen on haettavissa EU:n Marie Curie -rahoitusta.

– Kansainvälisten tutkimushankkeiden kautta syntyy verkostoja, joiden kautta voi houkutella lahjakkaita postdoc-tutkijoita tänne meille. Me olemme tehneet sitä jo jonkin aikaa. Tutkijoiden houkuttelu on itse asiassa helppoa, koska me autetaan heitä hakemusten teossa, Pirkko Pitkänen kertoo.

Tutkimuksen vaikuttavuus ei koske vain Suomea

Professori Pirkko Pitkänen harmittelee sitä, että tutkimuksen vaikuttavuudesta puhuttaessa tuijotetaan usein vain Suomea, joskus vain paikallista tasoa.

– Meidän pitäisi olla paljon kunnianhimoisempia tutkimuksen teossa. Tampereen yliopiston pitää pyrkiä yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen paitsi kansallisesti myös kansainvälisesti. Kansainvälisessä tutkimusyhteistyössä myös vaikuttavuus on kansainvälistä, jopa globaalia, Pitkänen tähdentää.

Virve Kallioniemi-Chambers muistuttaa tutkimuksellisesta uteliaisuudesta: – Tässä tullaan tieteen tekemisen ytimeen, että ollaan kiinnostuneita ja halutaan tietää eikä sitä rajata heti johonkin kansalliseen.

– Tarvitaan tervettä kunnianhimoa, Pirkko Pitkänen huomauttaa.

– Ellei sitä ole, emme pärjää kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa. Tänä päivänä yliopisto, joka jää sivuun kansainvälisestä tutkimusyhteistyöstä, on aidosti vaarassa jäädä muhimaan omassa liemessään.

Pitkänen on onnistunut kansainvälistymään niin hyvin, että hän johtaa useaa laajaa monikansallista tutkimushanketta, joista useimpien rahoitus tulee Suomen rajojen ulkopuolelta.

Hän kertoo koordinoineensa jo yli 20 vuotta sitten Joensuussa kahta EU:n tutkimuksen puiteohjelmahanketta.

– Jotenkin opin sen kansainvälisen rahoituksen hakemisen niin, että siitä tuli luontainen osa tutkimustyötä. Oli minulla kyllä myös sellainen tilanne, että piti saada töitä paitsi itselle myös tutkimusryhmälle. Mutta varmaan oli sitä kunnanhimoakin.

Byrokratia palvelee tutkimushanketta

Tutkijat moittivat EU-tutkimusrahan hakemista byrokraattiseksi ja hankalaksi. Virve Kallioniemi-Chambers ei pidä selityksiä riittävinä syinä jättää hakeminen muille.

– Se on aika kapea-alainen ja usein aika heikko perustelu. Ehkä ei ole oltu tekemisissä niitten järjestelmien kanssa.

EU-rahan hakemisessa on Kallioniemi-Chambersin mukaan tietty logiikka, joka palvelee myös tutkijaa.

– Esimerkiksi EURA-NET-tutkimushankkeessa on 12 maata mukana. Semmoisen koordinointi olisi aika hankalaa, jos se perustuisi ihan vaan sähköpostiin, vaikka sitäkin käytetään. Täytyy olla muunlaiset rakenteet ja toimintatavat siinä, miten saadaan ne asiat tehtyä, jotka on luvattu. Siinä tarvitaan työvälineitä, joita EU:ssa on tehty.

Pirkko Pitkänen vahvistaa, että EURA-NET-hankkeessa yhteistyö on sujunut hyvin, vaikka mukana on viitisenkymmentä tutkijaa 12 eri maasta.

– Ei tämä onnistuisi mitenkään, jos hakuvaiheessa ei olisi hyvin tarkkaan suunniteltu ja rakennettu tutkimusasetelmaa. Se voi tuntua hakemusta tehdessä hankalalta, mutta kun hanketta pyörittää, niin näkee ennakkovalmistelun mielen.

Pitkänen kertoo, ettei byrokratia ole koskaan häirinnyt häntä niiden 20 vuoden aikana, kun hän on EU-hankkeita koordinoinut.

– Onhan minulla aina ollut joku ihminen, joka auttaa koordinoinnissa. Ei tutkijan tarvitse byrokratiasta kärsiä.

– Mitäs se byrokratian ideaalimalli tarkoittikaan? Minulle se on työväline, jota tarvitaan. Ymmärrän kyllä, että tutkijalle hakemukset ovat työläitä. Ei niitä tehdä viikossa, kyllä siihen tarvitaan muutama kuukausi, Kallioniemi-Chambers sanoo.

Teksti: Heikki Laurinolli

Lue myös:

Turvapaikanhakijat leimataan ongelmaksi

Filippiiniläishoitajat joutuvat koulutustaan alempiin tehtäviin