Suomi on korkean työsyrjinnän maa

Julkaistu 28.2.2018 - 09:39
Jouko Nätti/ Kuva: Jonne Renvall
Professori Jouko Nätin johtama tutkimus osoittaa, että työsyrjintä on vähentynyt mutta Suomi on silti tilastojen mukaan heikoimpia maita Euroopassa.

Suomessa korostuu ikä- ja sukupuolisyrjintä, muualla syrjitään kansallisuuden tai etnisen taustan vuoksi

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuva: Jonne Renvall

Suomi erottuu eurooppalaisen työoloaineiston valossa korkean työsyrjinnän maana. Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskuksen tuore raportti pitää merkille pantavana sitä, että Suomea kulttuurisesti lähellä olevissa muissa Pohjoismaissa syrjintä on kokonaisuutena selvästi harvinaisempaa.

Syrjinnän laatu vaihtelee maaryhmittäin siten, että Suomessa korostuu ikä- ja sukupuolisyrjintä, mutta kaikkialla muualla voimakkaampaa on kansallisuuteen tai etniseen taustaan liittyvä syrjintä.

Sosiaalipolitiikan professori Jouko Nätti johti Työsuojelurahaston rahoittamaa tutkimushanketta, jonka tavoitteena oli tuottaa uutta ja monipuolista tutkimustietoa työssä koetusta syrjinnästä ja sen yhteyksistä myöhempiin työuriin Suomessa 1990–2013. Hankkeen loppuraportti ilmestyi helmikuussa.

Tulosten mukaan työsyrjintä on yleisesti ottaen vähentynyt, mutta niin sanottu moniperusteinen syrjintä eli useamman syrjintäperusteen samanaikainen esiintyminen on säilynyt ennallaan reilussa kolmessa prosentissa vastaajista.

Moniperusteinen syrjintä kasautuu naisille selvästi useammin kuin miehille ja erityisesti 25–34-vuotiaille.

Suosikkijärjestelmä
yleisin syrjintäperuste

Selvästi yleisin syrjintäperuste Suomessa on suosikkijärjestelmät. Seuraavina tulevat työsuhteen tyyppi sekä naissukupuoleen ja vanhaan ikään kohdistuva syrjintä. Selvästi vähäisintä on miessukupuoleen perustuva syrjintä.

Suosikkijärjestelmiin perustuvaa syrjintää oli kokenut naisista noin 10 prosenttia ja miehistä noin kuusi prosenttia. Tämä on ainoa syrjinnän muoto, joka on lisääntynyt seuranta-aikana 1990–2013.

Kokemus syrjinnästä perhesyistä tai raskauden johdosta on naisten keskuudessa
vähentynyt vuoden 1990 kolmesta prosentista noin kahteen prosenttiin. Vastaava muutos on tapahtunut poliittisiin mielipiteisiin liittyvissä syrjintäkokemuksissa.

Hieman yleisempänä, noin 3 prosentissa, on säilynyt työsuhdeperusteinen syrjintä, joka sekin on yleisempää naisilla kuin miehillä. Työsuhteen tilapäisyys tai osa-aikaisuus syrjintäperusteena oli nuorilla naisilla yleisintä ja lisääntynyt 2000-luvulla.

Nuoret ja ikääntyneet
syrjinnän kohteina

Ikäsyrjintää on kokenut 5 prosenttia palkansaajista. Lisäksi noin joka kymmenes havainnoi sitä työyhteisössään.

Sekä nuoruus että ikääntyminen lisäävät syrjinnän yleisyyttä. Ilmiön yleisyys noudattaa U-käyrää siten, että nuorimmat (15–24) ja vanhimmat (55–64) kokivat eniten ikäsyrjintää. Näissä ryhmissä syrjintää oli kohdannut hieman alle 10 prosenttia palkansaajista.

Erityisesti varttuneiden ikäryhmien kokema syrjintä on laskenut 2000-luvulla 3–5 prosentin tasolle. Nuorten ikäryhmien kokemukset ikäsyrjinnästä näyttävät kääntyneen vähittäiseen mutta tasaiseen nousuun 2000-luvulla.

Naisten kokema ikäsyrjintä oli jopa kaksinkertaista miehiin verrattuna. Ikäsyrjinnän huippuvuosi oli 1990.

Työttömyysuhka ja esimiehen tuen puute lisäsivät selkeästi molempien sukupuolten ikäsyrjinnän todennäköisyyttä.

Sukupuolisyrjintä
kohdistuu naisiin

Naiset kokivat jopa kymmenkertaisesti sukupuoleen kohdistuvaa syrjintää miehiin verrattuna. Syrjintää oli kohdannut noin 4 prosenttia palkansaajanaisista.

Sukupuolisyrjintää on 2000-luvulla koettu pysyvästi hieman vähemmän kuin 1990-luvun lopulla. Ikäsyrjintä todettiin vähäisimmäksi 25–44-vuotiaiden ryhmässä, mutta sen sijaan naisten sukupuolisyrjinnän kokemus on yleisintä juuri tässä ikäryhmässä.

Sukupuolisyrjinnän todennäköisyyttä varsinkin naisilla lisäsi korkeampi koulutus ja toimihenkilöasema sekä teollisuudessa työskentely. Miesten sukupuolisyrjinnän
todennäköisyys taas oli lähes kaksinkertainen julkisissa palveluissa verrattuna teollisuuteen.

Sukupuolisyrjinnältä suojaavia tekijöitä olivat työsuhteen turvallisuus ja koettu tuki esimieheltä, eli pitkälti samat seikat kuin ikäsyrjinnältä.

Yleisin syrjintätilanne
liittyy tiedon saantiin

Syrjintätilanteet liittyivät yleisimmin tiedon saamiseen. Se oli myös ainoa tarkasteluaikana yleistynyt syrjintätilanne.

Työhönotossa tapahtuva syrjintä oli vähentynyt selvästi 2000-luvulle tultaessa, samoin palkkaukseen liittyvä syrjintä.

Muiden asenteet oli säilynyt merkittävänä syrjinnän ilmenemistapana. Arvostukseen, työvuorojen jakoon ja työsuhde-etuihin liittyvä syrjintä kohdistui erityisesti keski-ikäisiin ja kaksi kertaa useammin naisiin kuin miehiin.

Myös naisenemmistöinen
työpaikka syrjii naisia

Syrjintätilanteet työhönotossa, palkkauksessa, koulutus- ja etenemismahdollisuuksissa sekä arvostuksen saamisessa olivat keskimääräistä yleisempiä teollisuudessa ja julkisissa palveluissa.

Korkeakoulutus lisäsi syrjintäkokemuksia, nuori ikä työhönottoon liittyvää ja keski-ikäisyys uralla etenemiseen liittyvää syrjintää. Määräaikaiset ja osin myös esimiestehtävissä toimivat kokivat muita yleisemmin erilaista syrjintää.

Työyhteisön sukupuolirakenteen mukaan tarkasteltuna erilaiset syrjintätilanteet kohdistuivat erityisesti naisiin miesenemmistöisissä työyhteisöissä. Kuitenkin myös naisenemmistöisissä työyhteisöissä naiset kokivat usein syrjintää. Paras tilanne vallitsi tasa-aloilla.

Työsyrjinnän torjunta
vaatii useita keinoja

Tutkimusraportti suosittelee useita erilaisia keinoja työsyrjinnän torjuntaan ja ennaltaehkäisyyn. Yhteiskunnan tasolle esitetään poliittista keskustelua, työelämän sääntelyä ja tukitoimia.

Julkisen vallan huomiota toivotaan työelämän voimakkaan sukupuolijaon purkamiseen. Yksi suosituksista koskee asennevaikuttamista yleisillä kampanjoilla. Työpaikoille halutaan koulutusta ja opastusta menettelytapoihin syrjintätilanteita varten.

Marjut Pietiläinen, Niina Viitasalo, Liudmila Lipiäinen, Satu Ojala, Minna Leinonen, Katri Otonkorpi-Lehtoranta, Esa Jokinen, Päivi Korvajärvi ja Jouko Nätti:  Työssä koettu syrjintä ja myöhempi työura. Loppuraportti. Työsuojelurahaston tutkimushanke 2015–2017. Työraportteja 97/2018. Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskus.