Tampereella laaditaan laskentamallia kehitysmaille

Julkaistu 22.2.2017 - 11:15

Mikrosimulaatiomalli auttaa kansantalouksia arvioimaan tulonsiirtojen ja verotuksen vaikutuksia

Jukka Pirttilä/ Kuva: Touko Hujanen
– Isoin kehitysmaiden verotuksen ongelma on se, että suuri osa ihmisistä on virallisen sektorin ulkopuolella, jolloin he itse eivätkä heidän työnantajansa maksa tuloveroa, sanoo professori Jukka Pirttilä. Kuva: Touko Hujanen

Tampereen yliopisto on mukana kansainvälisessä hankkeessa, jossa laaditaan mikrosimulaatiomallia kehitysmaille verotuksen ja tulonsiirtojen hintalappuvaikutusten arvioimiseksi.

– Malli auttaa kokonaisuuden suunnittelua. Se näyttää, missä ovat suurimmat aukot turvaverkoissa, miten niitä pystyy paikkaamaan ja millaisilla tulonsiirroilla, kertoo Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professori Jukka Pirttilä.

Pirttilä tutkii kehitysmaiden julkista taloutta Tampereen yliopiston ja YK:n WIDER-instituutin (World Institute for Development Economics Research) yhteishankkeessa. Hän koordinoi SOUTHMOD-mikrosimulaatiomallin kokoamista kansainvälisessä projektissa, jossa ovat mukana myös Essexin yliopisto Englannista ja SASPRI-instituutti Etelä-Afrikasta.

Uuden mikrosimulaatiomallin ensimmäisiä soveltajia ovat Afrikan maat Etiopia, Ghana, Mosambik, Tansania ja Sambia. Mukana ovat myös Ecuador Etelä-Amerikasta ja Vietnam Aasiasta. Maat saavat mallin käyttöönsä ilmaiseksi.

– Malleja on ollut luomassa tutkijoita näistä osallistuvista maista. Idea on se, että heidän pitäisi pyrkiä kouluttamaan omia maanmiehiään käyttämään näitä palveluita. Se on osa tätä kontrahtia. Olemme nyt siinä vaiheessa, että tänä keväänä pitäisi järjestää ensimmäiset koulutustilaisuudet, Pirttilä kertoo.

Malli auttaa laskemaan
muutosten vaikutuksia

Kaikissa kehittyneissä maissa kuten Suomessa hallituksen käytössä on simulointimalli, jolla lasketaan tulonsiirto- ja veropolitiikan uudistusten vaikutuksia. Suomessa tämän järjestelmän nimi on Sisu.

– Simulointi viittaa siihen, että niissä voi muuttaa vero- tai vaikka työttömyysturvajärjestelmää ja katsoa, kuka siitä hyötyy ja mitä se maksaa. Se on perustyökalu, joka löytyy kaikista OECD-maista, Jukka Pirttilä kertoo.

Southmod-hankkeessa laadittiin ensin yksi yhteinen simulointimalli, johon on myöhemmin koodattu maakohtaiset tiedot.

Monet kehitysmaat ovat vasta nyt suunnittelemassa sosiaaliturvajärjestelmää kaikkein köyhimpien auttamiseksi.

Monet avunantajamaat kohdistavat kehitysapunsa alimman tulotason maihin, joiden tavoitteena on nousta korkeampaan tuloluokkaan.

– Kun maa pääsee luokaltaan ja nousee ylemmälle tulotasolle, niin avun tilalle pitää keksiä omaa veroa. Tämä malli istuu juuri siihen vaiheeseen, Pirttilä sanoo.

Kehitysmaita autetaan nousemaan ylös köyhyydestä, vaikka nyt tehtävä malli ei analysoi talouskasvua sinänsä vaan julkisen talouden toimintaa.

Malli ei propagoi
ideologisia valintoja

Kehitysmaille tarjottava verotuksen ja tulonsiirtojen simulointimalli on Jukka Pirttilän mukaan ideologiavapaa siten, että se ei sisällä ennakkoon ohjelmoituja valintoja.

– Otamme aineiston, joka on toivottavasti edustava otos, ja koodaamme malliin lisäksi nykyisen vero- ja tulonsiirtojärjestelmän. Siinä vaiheessa ei vielä tehdä mitään ideologisia valintoja. Jos mallin avulla halutaan propagoida tietyntyyppisiä muutoksia, niin siihen vaikuttaa se, millaisia muutoksia pidetään hyvinä. Malli ei itsessään ota siihen kantaa.

Malli muuttuu Pirttilän mukaan hankalammaksi, jos siihen otetaan mukaan taloudenpitäjien toivomia muutoksia. Vaikkapa ghanalaiset voivat haluta nostaa tulonsiirtojärjestelmän tasoa ja rahoittaa sen sosiaaliturvamaksuja korottamalla. Pienet muutokset eivät välttämättä vähennä työpaikkojen määrää.

Valintatilanne tulee vastaan, jos veroastetta nostetaan reippaasti, jolloin tarjolla olevien hyvien työpaikkojen määrä voi laskea. Se on todellinen uhka näissä maissa, koska kunnollisten työpaikkojen määrä on liian pieni.

Suuryritykset pystyvät
välttelemään veroja

Kaikissa kehitysmaissa ei ole toimivaa hallintoa, joka pystyisi keräämään veroja. Jukka Pirttilän mukaan Suomen pitkäaikaisissa kehitysyhteistyömaissa Afrikassa on jo riittäviä järjestelmiä verojen keräämiseksi.

– Isoin ongelma on se, että suuri osa ihmisistä on virallisen sektorin ulkopuolella, jolloin he itse eivätkä heidän työnantajansa maksa tuloveroa. Suurin osa tuloista kerätään arvonlisäverolla ja muilla epäsuorilla veroilla. Maat ovat lisäksi  riippuvaisempia suurten yritysten maksamista yritysveroista kuin rikkaat maat.

Arviot vaihtelevat siitä, kuinka suuria menetyksiä pääomapako ja yritysten veronkierto aiheuttavat kehitysmaille. On puhuttu sadoista miljardeista, jopa biljoonasta dollarista.

– Ne ovat isoja lukuja, mutta todelliset luvut eivät ehkä ole niin isoja kuin ne kaikkein isoimmat arviot antavat ymmärtää. Ongelma on siinä, että suuryritysten veronkiertoa arvioivat sellaiset lobbaus- ja etujärjestöt, joiden etujen mukaista on näyttää, että ongelmat ovat mahdollisimman suuria, Jukka Pirttilä sanoo.

Suurimmat veronkierrosta aiheutuneet vahinkosummat on esitetty Pirttilän mukaan sellaisissa artikkeleissa, jotka eivät ole käyneet läpi minkäänlaista vertaisarviointia.

– Ne jotka ovat käyneet läpi tieteellisen vertaisarvioinnin, ovat edelleenkin isoja arvioita mutta eivät ihan niin tähtitieteellisiä. Sellainen väite, että Afrikka kärsisi enemmän pääomapaosta kuin se saa kehitysapua, ei välttämättä pidä paikkaansa.

Kiistatonta on kuitenkin se, että kansainväliset suuryritykset pystyvät käyttämään hyväkseen konsulttifirmoja, jotka osaavat taitavasti optimoida verotusta.

– Pienten kehitysmaiden kansainvälisen verotuksen yksiköissä on pienet resurssit ja huono koulutustaso. Niiden on erittäin vaikea toimia suuryritysten kanssa.

Tuloverotus
ongelmana

Vaikka yritysverotuksen ongelmat saataisiinkin ratkaistua, jää jäljelle kotimaisen veropohjan laajentaminen. Se on Jukka Pirttilän mukaan suurin ongelma.

Kehitysmaat ovat pystyneet ottamaan käyttöön arvonlisäverotuksen, mutta niillä ei ole vielä käytössä toimivaa tuloverotusta.

– Jos pystymme osoittamaan, että verotuloilla on vaikutusta parempina julkisina palveluina, niin veronmaksumoraali voi ennen pitkää parantua. Mutta miten sen osoittaa tieteellisesti? Sitä en ole vielä keksinyt, Pirttilä sanoo.

Suomessa tavallisen palkansaajan on mahdotonta välttää tuloveroa, koska työnantaja pidättää veron palkasta ja kertoo sen verottajalle. Jos tällainen järjestelmä saadaan kaikkialle, ei verotus jää pelkän maksumoraalin varaan.

Arvostettu talouslehti julkaisi äskettäin tutkimuksen, jonka mukaan verotulokertymä lisääntyi Tanskassa, kun rahoitusliikkeiden velvollisuuta ilmoittaa pääomatuloista kiristettiin. Satunnaisotos paljasti myös, että tanskalaiset kiersivät veroja ilmoittamalla työmatkavähennyksiä yli todellisen määrän.

– Jos tanskalaiset tekevät näin, niin mitenköhän mahtavat nigerialaiset tehdä, Pirttilä kummastelee.

Verojen keräämisen puutteet ovat globaali ongelma, joka ei koske vain kehitysmaita.

– Jos kävisi niin onnekkaasti, että kehitysmaat pystyisivät keräämään paljon enemmän veroja, niin toivoa sopii, että pystyisimme tuottamaan samanlaista laatukontrollia myös sinne menopuolelle. Se olisi monia hyödyttävä asia.

Maailmanparantaja
pienillä askeleilla

Jukka Pirttilä sanoo olleensa aina kiinnostunut siitä, miten hänen oppimiaan asioita voisi käyttää kehitysmaiden julkisen talouden hyväksi. Hän työskenteli kaksi vuotta Helsingissä YK:n WIDER-instituutin tutkijana. Ainakin vuoden 2017 loppuun saakka puolet hänen työajastaan on korvamerkitty Tampereen yliopiston ja WIDERin yhteishankkeeseen.

– UNU-WIDER on tavallaan yliopiston ja think tankin välissä. He eivät ole niin kiinnostuneet top-julkaisuista vaan siitä, mikä vaikutus työllä on toteutuneeseen politiikkaan.

Oletko maailmanparantaja?

– No tässä mielessä yritän olla, pienillä askeleilla, Pirttilä vastaa.

Pirttilä viittaa talouden Nobel-voittaja James Mirrleesiin, maailmanparantajaan, joka puhui oikeudenmukaisen yhteiskunnan puolesta mutta eteni tutkimustyössään pienin askelein periaatteella ”Think big, work small”.

Teksti: Heikki Laurinolli