Terveystieteiden opiskelijat pääsivät ainutlaatuiseen kenttätyöhön Mongoliassa

Julkaistu 12.7.2016 - 10:53
Vapaaehtoistyöntekijöitä
Mongolian Punaisen Ristin vapaaehtoistyöntekijöitä. Kuvat: Elina Seppälä.

Kolme Tampereen yliopiston terveystieteiden maisteriopiskelijaa pääsi toukokuussa unohtumattomalle matkalle Mongoliaan. Elina SeppäläChantelle Slayter ja Malla Linna osallistuivat Community Based Health and First Aid –hankkeen arviointiin. Projektissa sovelletun viitekehyksen on suunnitellut Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto.

Projekti toteutettiin Mongolian Punaisen Ristin toiminnassa kolmella alueella pääkaupunki Ulan Batorin ympäristössä vuosina 2013–2015. Suomen ulkoministeriö sekä Suomen Punainen Risti (SPR) rahoittivat projektin, jonka tarkoituksena oli löytää ratkaisuja alueiden pahimpiin terveysongelmiin.

Käytännössä tämä tapahtui niin, että koulutetut vapaaehtoistyöntekijät vierailivat kotitalouksissa auttamassa terveysongelmissa ja antamassa terveys- ja ympäristövalistusta, ja he myös järjestivät erilaisia aiheeseen liittyviä aktiviteetteja ja kampanjoita.

Seppälä, Slayter ja Linna pääsivät mukaan projektin arviointivaiheeseen, kun Global Health and Development -alan professori Anneli Milén Tampereen yliopistosta ryhtyi projektin pääarvioijaksi ja sai luvan ottaa tiimiinsä myös opiskelijoita. Matkaan lähti mukaan myös Global Health and Development -alan opettaja Mikko Perkiö.

– Tällainen Tampereen yliopiston ja SPR:n yhteistyö toteutettiin nyt ensimmäistä kertaa, Seppälä kertoo. – Opiskelijaryhmän mukaan ottaminen oli myös ainutkertaista, koska SPR:ssä yleensä arvioinnin tekee vain yksi asiantuntija. 

Kenttätyö avasi silmiä

Kolmikko opiskelee terveystieteitä, nimenomaan globaaleja terveyskysymyksiä. Tällaiseen kansainväliseen projektiin osallistuminen ei ole mitenkään jokapäiväistä heidän opinnoissaan, vaan kenttätyö avasi aivan uusia ulottuvuuksia.

– Näitä asioita ei pysty oppimaan vain luentosalissa opettajaa kuuntelemalla eikä edes tapaustutkimuksia tekemällä, Slayter sanoo. – Maailma on niin monimutkainen, että sitä ymmärtää parhaiten havainnoimalla oikean elämän tilanteita.

Kolmella opiskelijalla oli omat vastuualueensa arviointiprosessin aikana. Linnan päävastuualueena oli projektiin sisällytetyn Commercial First Aid- eli kaupallisen ensiapukoulutustoiminnan arviointi.

– Työhöni kuului mm. Mongolian Punaisen Ristin henkilökunnan sekä ensiapukoulutuksia toteuttavien henkilöiden haastatteleminen, Linna kertoo.

Vaatimattomat olot yllättivät

Seppälä ja Slayter haastattelivat vapaaehtoistyöntekijöitä ja kotitalouksien asukkaita ja yrittivät saada kokonaiskuvaa alueiden terveysongelmista.

– Projektin keskeisiä vaikuttamiskohteita olivat ensiapu, katastrofivalmius, vammojen ennaltaehkäisy, tarttuvat taudit, ravinto, lastenhoito, hygienia, sekä vesi ja puhtaanapito, Seppälä sanoo. – Meidän tehtävänämme oli selvittää, kuinka hyvin projektin toiminnot vastasivat alueiden asukkaiden todellisia tarpeita.

– Hankkeen aikana pyrittiin myös lisäämään ihmisten ympäristötietoisuutta. Mongoliassa asiat toimivat hyvin eri tavalla kuin mihin olemme Suomessa tottuneet. Siellä ei esimerkiksi välttämättä ole minkäänlaisia jätteenkeräyspaikkoja, vaan ihmiset voivat heittää roskansa minne tahansa, Seppälä kertoo.

– Oli yllättävää, että vaikka Maailmanpankki luokittelee Mongolian ylemmän keskitulotason maaksi, todella monet ihmiset asuvat silti hyvin vaatimattomissa ja likaisissa oloissa. Minun tehtäväni oli haastatella kotitalouksien asukkaita ja oli sydäntä särkevää nähdä, millaisessa puutteessa köyhimmät heistä elävät, Seppälä kertoo.

– Useat olivat silti melko onnellisia, vaikka lähes kaikki heistä kärsivät köyhyydestä ja työttömyydestä, jotka ovat suuria ongelmia kyseisillä alueilla, Seppälä sanoo.

Kriittinen ajattelu on tärkeintä

Projektiin osallistuminen oli kolmikon mukaan silmiä avaava kokemus.

– Me kaikki tiedämme, että maailmassa on hätää ja puutetta, mutta kun sen näkee omin silmin ja puhuu tavallisten ihmisten kanssa, saa aivan uudenlaista näkökulmaa ajatteluunsa, Slayter sanoo.

– Tärkeintä, mitä olen tämän projektin myötä ja aiemmissakin opinnoissani oppinut, on kriittinen ajattelu, Seppälä sanoo. – Kun ryhtyy vapaaehtoistyöhön ja työskentelee innostuneiden ja motivoituneiden ihmisten ympäröimänä, voi helposti nähdä asiat liian ruusuisina ja silloin voi jäädä huomaamatta, miten niitä voisi oikeastaan tehdä vielä paremmin.

– Kriittinen ajattelu on siis tärkeintä ja aion hyödyntää oppimiani asioita myös tulevaisuudessa, Seppälä sanoo.

 

Teksti: Ida Vahtera

 

Mongolia-tiimi
Projektin arvioinnissa mukana olivat (vas.) Malla Linna, Chantelle Slayter, Davaajargal Baasansuuren, Anneli Milén, Mikko Perkiö ja Elina Seppälä.