Uusia työkaluja enterovirusten tunnistamiseen

Julkaistu 9.7.2018 - 10:06
Yliopistotutkija Olli Laitinen (Kuva: Jenni Toivonen)
Yliopistotutkija Olli Laitinen on mukana tutkimuksessa, jossa luotiin uusia vasta-aineita enterovirusten tunnistamiseen. Entsyymien tuotto ja puhdistaminen toteutettiin Tampereen yliopistossa. Kuva: Jenni Toivonen
Tampereen yliopistossa kehitettiin yhteistyössä Karoliinisen instituutin kanssa uusia vasta-aineita enterovirusinfektioiden tunnistamiseksi

Teksti: Jaakko Kinnunen
Kuvat: Jenni Toivonen ja Minna Hankaniemi

Tampereen yliopiston ja Karoliinisen instituutin tutkimusryhmät ovat onnistuneet luomaan kolme uutta vasta-ainetta, joiden avulla voidaan tunnistaa enterovirusinfektioita.

Tampereen yliopiston tutkimuksessa tuotetut vasta-aineet osoittautuivat erityisen tehokkaiksi tunnistamaan enteroviruksiin kuuluvan Coxsackievirus B:n proteaaseja. Uusille vasta-aineille on tarvetta, koska kyseisen viruksen proteaasien tunnistamiseen kykeneviä vasta-aineita ei tällä hetkellä ole kaupallisesti saatavilla.

– Tutkimuksessa kehitimme uusia työkaluja virusten tunnistamiseen. Enterovirukset muodostavat entsyymejä, joita tarvitaan viruksen kokoonpanoon sen elämänkierrossa. Näitä kutsutaan 2A-proteaasiksi ja 3C-proteaasiksi, yliopistotutkija Olli Laitinen kertoo.

Enterovirusten tuottamat entsyymit pystyvät myös hajottamaan ihmisen solujen omia proteiineja. Tämä on yksi osatekijä sairastuneen ihmisen oireiden taustalla.

Vasta-aineet
tunnistavat viruksia

Entsyymien tuotto ja puhdistaminen tapahtuivat Tampereen yliopistolla.  Vasta-aineiden tuotto rotilla ostettiin yksityiseltä yritykseltä.

– Entsyymejä tuotettiin bioteknisesti, ne puhdistettiin ja lopuksi puhdistettuja entsyymejä käytettiin vasta-aineitten synnyttämiseen rotissa. Vasta-aineita saimme useita eri vaihtoehtoja. Seuraavaksi tutkimme, mitkä niistä toimivat parhaiten. Testasimme vasta-aineiden toimivuutta useilla eri menetelmillä sekä Karoliinisessa instituutissa että Tampereella, Laitinen kertoo.

Virustartunnan diagnosointiin on useita erilaisia menetelmiä. Tutkimusryhmä osoitti työssään, että uudet vasta-aineet ovat käyttökelpoisia useilla eri diagnostisilla menetelmillä.

Enteroviruksia esiintyy
ympäri maailmaa

Uusi löytö auttaa tutkijoita ymmärtämään entistä paremmin enterovirusten toimintaa ja antaa tutkijoille uusia työkaluja. Uusia vasta-aineita hyödynnetään aluksi lähinnä tutkimustyössä, mutta tulevaisuudessa niillä voi olla käyttöä myös kliinisessä diagnostiikassa.

– Akuutissa virustartunnassa virusinfektio on yleensä erittäin voimakas, silloin esiintyy erittäin paljon viruksen proteiineja. Lisäksi on olemassa krooninen infektio, joka on hyvin paljon heikompi. Kroonisesta infektiosta ei vielä tiedetä kovin paljon. Olisi mielenkiintoista nähdä, ovatko proteaasit läsnä myös kroonisessa infektiossa. Tämä auttaisi selvittämään, millainen infektio on kyseessä, Laitinen toteaa.

Tutkimusryhmät sekä Ruotsissa että Tampereella ovat saaneet nyt kehitettyihin vasta-ainetyökaluihin liittyviä yhteydenottoja. Läheiset yhteistyötahot ovat lisäksi päässeet niitä testaamaan.

Enterovirukset ovat yleisimpiä ihmisiä vaivaavia viruksia ja esiintyvät yleisimmin lapsilla. Esimerkiksi poliovirus kuuluu enteroviruksiin. Enterovirukset aiheuttavat esimerkiksi paljon sydänlihastulehduksia ja aivokalvontulehduksia, mutta myös enterorokkoa ja silmätulehduksia. Enterovirustartunnan epäillään olevan yhteydessä myös ykköstyypin diabeteksen puhkeamiseen.

Enterovirus71 on yksi enterorokon aiheuttajista, ja sen yhteydessä nuoria lapsia on kuollut.

Enterovirus on herkästi tarttuva. Tartunnan saanut ihminen erittää viruksia yleensä ulosteen kautta viikkojen ajan.

Enteroviruksella infektoituneita soluja (kuvan koostanut: tohtori Minna Hankaniemi)
Kuvassa näkyy enteroviruksella infektoituneita soluja, joista kehitetyillä vasta-ainetyökaluilla on tunnistettu viruksen proteaaseja (vihreä) solulimassa. Solujen tumat on värjätty punaisella ja kromosomit sinisellä. Kuvan on koostanut tohtori Minna Hankaniemi.


New Coxsackievirus 2Apro and 3Cpro protease antibodies for virus detection and discovery of pathogenic mechanisms
https://doi.org/10.1016/j.jviromet.2018.02.001