Tampereella kartoitetaan äitiyspakkauksen levinneisyyttä

Julkaistu 13.12.2017 - 09:03
Annariina Koivu/ Kuva: Jonne Renvall
Tutkijatohtori Annariina Koivu sanoo, että äitiyspakkaus on huikea sosiaalinen innovaatio, josta suomalaiset saavat olla ylpeitä. Kuvat: Jonne Renvall ja Annika Söderblom © Kela

Ainakin noin 60 erilaista äitiyspakkausprojektia toimii tällä hetkellä eri maissa

Tampereen yliopistossa tehdään kaikkien aikojen ensimmäistä tutkimusta siitä, kuinka laajalle äitiyspakkaus on levinnyt maailmalla.

– Kartoitamme sitä, kuinka eri organisaatiot ja ryhmät ovat inspiroituneet Suomen äitiyspakkauksesta, jota on rummutettu viime vuosina aiempaa enemmän ulkomailla, sanoo tutkijatohtori Annariina Koivu, joka vastaa tutkimushankkeesta ”Thinking outside the box”.

Laki äitiysavustuksesta säädettiin Suomessa 80 vuotta sitten. Julkisuudessa on arvioitu, että äitiyspakkaus on levinnyt jo 30 maahan. Koivu arvioi, että erilaisia äitiyspakkaushankkeita eri maissa on todellisuudessa tuplamäärä eli noin 60.

Äitiyspakkauksen leviäminen on Pisa-menestyksen ohella nostanut Suomessa kansallista itsetuntoa.

– On tärkeää, ettei ajatella vain niin, että nyt lähdetään joko tuomaan tai viemään äitiyspakkausta, mutta kyllä tästä huikeasta sosiaalisesta innovaatiosta saa olla ylpeä. Se on mahtava juttu, että eri maat pystyvät käyttämään sitä hyväkseen, Koivu sanoo.

Suomalaisen mallin
paikallisia sovelluksia

Tampereen yliopiston Global Health and Development -yksikössä tehtävässä kartoituksessa joudutaan miettimään tarkkaan, millaiset kokonaisuudet lasketaan äitiyspakkauksiksi.

– Jos joku tekee hyväntekeväisyyttä ja kerää lastenvaatteita jaettavaksi, niin onko se sitten loppupeleissä äitiyspakkaus, Annariina Koivu pohtii.

Suomen äitiyspakkaus on suunniteltu suomalaisiin oloihin ja suomalaisiin tarpeisiin. Sama malli ei sellaisenaan toimi kaikkialla maailmassa.

Uusimpia äitiyspakkauksen kokeilijoita ovat Skotlanti ja Kanada, jossa toteutus poikkeaa huomattavasti suomalaisesta versiosta.

– Kenian pakolaisleireille ollaan suunnittelemassa ja viemässä äitiyspakkausta, jolla on taas ihan toisenlainen idea, Koivu kertoo.

Suomessa äitiyspakkaus on tarjolla kaikille äideille, mutta muualla se voidaan suunnata erityisryhmille kuten teiniäideille tai huono-osaisille. Suomessa pakkauksen saamisen ehtona on äitiysneuvolassa käyminen. Jossakin muualla vaatimuksena voi olla vaikkapa nettipohjaiseen koulutusohjelmaan osallistuminen.

Ajatus äitiyspakkauksesta sai innostuneen vastaanoton Namibiassa, kun Annariina Koivu oli toukokuussa puhumassa isossa konferenssissa, jossa oli mukana maan päättäjiä ministereitä myöten. Nyt vireillä on aloitteita, jotka tähtäävät namibialaisten omista tarpeista lähtevään kokeiluun.

Pahvilaatikon tilalle
pussi tai ämpäri

Äitiyspakkaus-ajatukseen perustuvia projekteja on kaikilla mantereilla Antarktista lukuun ottamatta. Muodot ja sisällöt vaihtelevat.

Suomessa äitiyspakkaukseen kuuluvat muun muassa ulkohaalarit, toppapuku ja rukkaset. Tropiikissa niitä tärkeämpi olisi malariaverkko, joka voidaan laittaa vauvan sängyn päälle. Jossakin päin maailmaa tärkeällä sijalla voisi olla informaatiomateriaali äidin masennuksesta tai tieto nettiohjelmasta, jonka kautta saa kontaktin toisiin äiteihin.

– Kiinnostavaa on se kokonaisuus, että tämä suomalainen huikea sosiaalinen innovaatio on saanut erilaisia versioita ympäri maailman, Annariina Koivu sanoo.

Tutkimushankkeessa mukana oleva vietnaminen Yen Phan kertoo, ettei äitiyspakkausta ainakaan vielä ole käytössä hänen maassaan. Pakkausta pitäisikin muuttaa vastaamaan Vietnamin trooppista ilmastoa, johon suomalaiset vaatevalinnat eivät sellaisenaan sovellu.

Yen Phan/ Kuva: Jonne Renvall
Vietnamilainen Yen Phan kertoo, että äitiyspakkauksen sisältö pitäisi soveltaa trooppisiin oloihin, jos sitä halutaan jakaa Vietnamissa.

Suomalainen idea pahvilaatikon käytöstä lapsen sänkynä ei Vietnamissa onnistuisi, sillä maassa ei ole hyväksyttävää nukuttaa lasta laatikossa.

– Nukkuminen pahvilaatikossa on kulttuurisesti sensitiivinen asia. Joissakin maissa nähdään, että vauvan paikka on äidin vierellä ja rinnalla. Siihen vaikuttavat monet syyt, Annariina Koivu kertoo.

Joissakin maissa koko laatikko voi olla tarpeeton. Koivu arvioi, että tavarat saattaisivat sopia paremmin muovi- tai peltiämpäriin, jota voi käyttää peseytymiseen. Pussikin voisi toimia.

Tutkimushankkeen nimi ”Thinking outside the box” viittaa juuri siihen, että tutkijankin pitää kyetä ajattelemaan boksin ulkopuolelta eikä edes äitiysboksi ole kaikkialla samanlainen laatikko.

Äitiyspakkauksessa ei ole kysymys vain materiaalin jakelusta. Tutkimushankkeessa mukana oleva Ella Näsi haluaa viestinnän asiantuntijana katsoa, kuinka paljon äitiyspakkauksen jakeluun liittyy äitien ohjausta. Suomessa neuvola jakaa ohjeet ja äitiyspakkaus tarjoaa materiaaliset perusasiat. Muualla asetelma voi saada toisenlaisia sävyjä.

Bisnesmiehiä vai
hyväntekijöitä?

Suomessa äitiyspakkaus kuuluu hyvinvointivaltion palveluihin. Tämä malli ei toimi maissa, joista saattaa puuttua koko hyvinvointivaltio.

Äitiyspakkauksen jakelu voi olla yliopistokeskeinen projekti ja osa tutkimustoimintaa. Pakkauksen jakajina voivat olla kansalaisjärjestöt tai kaupalliset toimijat kuten sosiaaliset firmat, jotka eivät tähtää rahalliseen voittoon. Annariina Koivu sanoo, että rajanveto on vaikeaa siitä, mikä on kaupallista ja mikä ei.

– Kun julkiset toimijat tekevät yhteistyötä kaupallisten tahojen kanssa, niin menee aika hämäräksi, onko tämä nyt julkista, puolijulkista vai jotakin muuta.

Voisiko äitiyspakkauksen jakelu toimia bisneksenä?

– Se on jo bisnes ympäri maailmaa. Kun puhuin Namibiassa, niin jo ensimmäisellä tauolla minulle annettiin käyntikortti käteen, että juuri meidän bisnes haluaa olla rakentamassa suomalaista babyboksia. Vastasin, että keskustelut ovat kesken yliopisto- ja kansalaisjärjestöpartnereiden kanssa.    

Amerikassa ja Suomessakin on firmoja, jotka myyvät omaa versiotaan äitiyspakkauksesta. Kirjo ulkomailla on laaja ja mukana on yrittäjiä, jotka mainostavat olevansa voittoa tavoittelemattomia ja ajavansa yhteistä hyvää.

Onko kaupallisuus hyvä asia?

– Kyllä minun sydän sykkii enemmän mallille, jossa mietitään, miksi me tätä teemme, keitä me haluamme auttaa tai tavoittaa ja millä tämä kustannetaan. Tämä on ihan muuta kuin puhtaasti kaupallista toimintaa.

Ella Näsi/ Kuva: Jonne Renvall
Ella Näsi tutkii viestinnän asiantuntijana, kuinka paljon äitiyspakkauksen jakeluun liittyy äitien ohjausta eri puolilla maailmaa.

Vaikuttavuutta
ei ole tutkittu

Suomessa on Annariina Koivun mukaan hämmästyttävän vähän tutkittua tietoa äitiyspakkauksesta.

– Siinä on aukko, joka suorastaan ihmetyttää. Pakkauksen historiaa on tutkittu, ja Kela on tehnyt kotimaisia kartoituksia, mutta meidän tietojemme mukaan kukaan ei tällä hetkellä yritä katsoa maailmanlaajuista kokonaisuutta.

Äitiyspakkauksen todellisia vaikutuksia ei ole tutkittu, vaikka Suomessa vallitseekin konsensus sen hyödyistä. Koivu sanoo, että pakkauksen vaikutusta on vaikea erottaa yleisestä terveydenhuollon kehittymisestä ja samoihin aikoihin levinneen neuvolatoiminnan vaikutuksista.

– Niillä paikkakunnilla Suomessa, mihin lastenneuvoloita perustettiin, tippui imeväiskuolleisuus viidestätoista kolmeen prosenttiin kolmessa vuodessa, Koivu kertoo.

Ensimmäinen neuvola aloitti Lastenlinnan halkokellarissa 1922. Äitiyspakkaukset levisivät ympäri maan vuodesta 1937 alkaen, jolloin laki äitiyspakkauksista tuli voimaan.

Samaan kehityskulkuun liittyvät köyhyyden väheneminen, antibioottien leviäminen, rokotusten aloittaminen, infektioiden hoidon kehittyminen ja sotavuodet, jotka sotkevat kunkin yksittäisen tekijän vaikuttavuuden arviointia.

– Äitiyspakkauksen terveysvaikutuksen esiin kaivaminen on tosi hankalaa, mutta yleinen konsensus on se, että se on ollut mukana vähentämässä imeväisyyskuolleisuutta Suomessa.

Namibia käytännön
tutkimuskohteeksi

Tutkimushankkeen kansainvälisen kartoituksen rahoittaa Mannerheimin Lastensuojeluliitto, jonka ansiosta äitiyspakkaus otettiin aikanaan Suomessa käyttöön. Liitto aloitti jo 1920-luvulla kiertokoritoiminnan, joka oli äitiyspakkauksen alkumuoto.

Äitiyspakkauksen levinneisyyskartoitus valmistuu ensi vuoden 2018 maaliskuussa, jonka jälkeen tutkimushanke voi jatkua käytännön suuntaan.

Namibia on todennäköinen kohde jatkotutkimukselle, jossa arvioitaisiin tarkemmin äitiyspakkauksen käyttöönottoa. Tavoitteena on kartoittaa ennen ja jälkeen -vaikutusta systemaattisella ja kestävällä tavalla.

– Maailmassa on liikaa yksittäisiä kertaprojekteja. Me olemme kiinnostuneet enemmän sellaisista hankkeista, joilla on edellytykset pystyä tuottamaan hyvinvointia kestävästi ja jatkumaan pitkään valtion tai jonkun muun pitkäaikaisen toiminnan kautta, Annariina Koivu sanoo.

Teksti: Heikki Laurinolli