Yliopistologo

FL Jürgen Schoppin Käännöstieteen (saksa) alaan kuuluva väitöskirja

»Gut zum Druck«? - Typographie und Layout im Übersetzungsprozeß (”Painokelpoinen”? - Typografia ja layout käännösprosessissa)

tarkastetaan 9.12.2005 klo 12 Tampereen yliopiston Pinni B-rakennuksen luentosalissa B1097, Kanslerinrinne 1, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Mary Snell-Hornby (Wienin Yliopisto). Kustoksena toimii professori Liisa Tiittula.

***

Jürgen Schopp on syntynyt Waldkirchenissä Saksassa ja hän on suorittanut filosofian lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän on toiminut käännöstieteen (saksa) lehtorina vuodesta 1982 lähtien.

Schoppin väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1117, Tampereen yliopisto, Tampere 2005. ISBN 951-44-6464-8, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 484, Tampereen yliopisto 2005. ISBN 951-44-6465-6, ISSN 1456-954X, http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 3551 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Jürgen Schopp, puh. (03) 3551 7453, jurgen.schopp@uta.fi, http://www.uta.fi/~trjusc/

LEHDISTÖTIEDOTE

Tutkimuksen tavoite on tuoda esiin yhtäältä ammattimaisen kääntämisen ja typografian suhde ja yhteen nivoutuminen koko laajuudessaan ja toisaalta mitä tämä merkitsee professionaaliselta kannalta tarkasteltuna korkeakoulutasoiselle kääntäjäkoulutukselle. Tarkastelemalla kriittisesti vallitsevaa käytäntöä on samalla tarkoitus vaikuttaa täysmittaisen kääntäjän ammatin kehittymiseen. Tutkimuksessa selvitetään, miksei suuri osa käännöksistä ole riittävän hyviä julkaistaviksi ja miksi ne rikkovat kohdekulttuurin muotoilukonventioita. Syitä täytyy etsiä toisaalta translatorisesta käytännöstä eli sekä kääntäjän työskentelyprosessista että kompetenssiprofiilista ja ammattitietoisuudesta ­ siis viime kädessä kääntäjäkoulutuksesta. Toisaalta syyt liittyvät typografian olemukseen: Semioottisen näkemyksen mukaisesti työn lähtökohtana on, että typografiset muotoilukeinot ovat merkkejä ja ilmentävät siten myös kulttuurisia erityispiirteitä. Tämän vuoksi visuaaliset elementit, kuten kirjasintyyppi tai yksittäiset typografiset merkit ja niiden frekvenssi tekstissä, voivat muodostua käännösongelmaksi. On myös otettava huomioon, että julkaisujen teko DTP-teknologian avulla on tuonut käännösmarkkinoille uuden lopputuotteen: julkaisuvalmiin käännöksen, jossa tekstin verbaalisesta ja visuaalisesta muotoilusta vastaa kääntäjä. Mikäli kääntäjällä ei ole riittäviä typografisia tietoja ja valmiuksia, puutteet ja virheet ovat väistämättömiä.

Kääntäminen käsitetään tässä tutkimuksessa professionaaliseksi toiminnaksi, jossa valmistetaan tilauksesta kommunikaatiovälineitä kulttuurienväliseen viestintään. Koska käännöksiä käytetään tähän tarkoitukseen yleensä typografisessa muodossa, on välttämätöntä ottaa huomioon tekstin kielellisen tason ja kommunikatiivisen rakenteen lisäksi myös sen visuaalinen ulottuvuus (typografia). Tämän vuoksi ei riitä, että kääntäjä työskentelee vain tekstin verbaalisen ulottuvuuden parissa, vaan tekstiä on tarkasteltava moniulotteisena merkkikudoksena ja tarvittaessa työstettävä yhteistyössä muiden tekstinteonammattilaisten kanssa. Täysin professionaalisesta kääntämisestä voidaan puhua vasta, kun kääntäjä kykenee kokonaisvaltaisesti näkemään painotuotteen valmistusprosessin sekä ottamaan huomioon kaikki kolme tekstitasoa ja vastaamaan kussakin työvaiheessa osakseen tulevista tehtävistä. Tämä on erityisen tärkeää kun käännös tuotetaan lähdekulttuurissa, koska tavallisesti vain kääntäjä pystyy kiinnittämään huomiota kohdekulttuurin tekstinmuotoilukonventioihin.

Visuaalisen kulttuurisidonnaisuuden osoittamiseksi tutkimuksessa verrattiin relevantteja typografisia seikkoja 120 saksankielisestä matkailuesitteestä, joista 60 oli tehty Saksassa ja 60 Suomessa. Osoittautui, että suomalaisessa lähdekulttuurissa laaditut esitteet oli toteutettu suomalaisten konventioiden mukaisesti. Lisäksi saksalaisiin verrattuna suomalaisen aineiston esitteet olivat typografisesti huomattavasti heikompitasoisia, Tämä osoittaa, että. käytännössä kääntäjät eivät ole vielä läheskään riittävästi ottaneet huomioon typografiaa eivätkä integroineet sitä osaksi käännösprosessia. He huolehtivat esimerkiksi vain harvoin käännöksestään asiakastarkastukseen asti ja yhtä harvoin he pohtivat käännöksen typografisten tekijöiden mahdollisia kulttuurisia piirteitä.

Johtopäätös on, että kääntäjän pätevän typografisen toiminnan edellytyksenä on erilliseen koulutukseen perustuva typografinen peruskompetenssi, jonka tulisi olla osa professionaalista translatorista kompetenssia. Tämän peruskompetenssin on oltava kattavampi kuin mitä tällä hetkellä ilman erilliskoulutusta hankitut typografiset taidot ja valmiudet ovat. Tutkimuksen loppuosan muodostaakin ehdotus opintomoduuliksi "Typografiaa kääntäjille”.


käyntiä 22.11.2005 alkaen

Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto