Tätä sivustoa ei enää päivitetä. Tutustu Tampereen yliopiston uuteen Opiskelijan oppaaseen.

Matkakertomus:

Universiteit Maastricht, Maastricht, 09.04.2018 – 06.07.2018

Maa: Alankomaat
Kaupunki: Maastricht
Yliopisto: Universiteit Maastricht
Vaihtoaika: 09.04.2018 – 06.07.2018
Vaihto-ohjelma: Erasmus
Lähettävä yksikkö: Lääketiet. ja biotieteiden tdk

Vietin kesäni vaihdossa Alankomaissa Maastrichtin yliopistossa kansainvälisellä lääketieteen linjalla. Tämä vaihto-ohjelma on jo vakiintunut toisen vuosikurssin lääketieteen opiskelijoille Tampereella, joten käytännön järjestelyt, kuten kanssakäyminen kohdeyliopiston kanssa, hoituivat nopeasti vaihto-koordinaattorimme Tarjan kautta. Myös Maastrichtin opintojen hyväksiluku Tampereelle oli suunniteltu ennakolta. Koska halukkaita vaihtoon oli monia, suoritettiin lähtijöiden valinta arvalla syyskuussa 2017. Jännittävän arvonnan tuloksena vaihtoon oli lisäkseni lähdössä viisi muuta tyttöä kurssiltani. Me kuusi emme vielä tuossa vaiheessa tunteneet toisiamme kovin hyvin, mutta olimme innoissamme vielä kuukausien päässä häämöttävästä vaihdosta. Emme juuri tienneet, minkälaiseen ohjelmaan olimme hakeneet, mutta Tarja auttoi meitä tarvittavien hakemusten täyttämisessä ja kurssien valinnoissa. Hän piti myös huolen, että hakemuksemme lähtivät ajallaan ja oikein täytettyinä Alankomaihin.

Tärkeimpiä pulmia ennen lähtöä oli kuitenkin, kuinka järjestäisimme asumisemme Maastrichtissa. Tarja tiesi kertoa, etteivät opiskelija-asuntolat olisi välttämättä mukavin vaihtoehto, ja suositteli etsimään yksityistä vuokra-asuntoa. Löysimmekin kaikille kuudelle sopivan kokoisen talon, jonka pihaa kuvien perusteella hallitsi uima-allas! Päädyimme allekirjoittamaan vuokrasopimuksen, vaikka toki tiesimme sen olevan pieni riski. Vuokramme oli kohtuullinen, ja vastasi melko hyvin Suomessa asumisesta maksamiamme kuluja. Matkavakuutukseni sain luottokorttiyhtiön kautta. Hain myös sähköisesti Kelasta eurooppalaisen sairaanhoitokortin akuutteja tilanteita varten.

Aloitimme matkamme huhtikuun alussa lentämällä Lontooseen, jossa tarkoituksenamme oli laskeutua vaihtoaikaan ja hieman ryhmäytyä tyttöjoukollamme. Pienen lomamme jälkeen kuljimme Lontoosta junalla Englannin kanaalin ali Ranskaan ja Belgian kautta Maastrichtin. Näimme kevään olevan jo pitkällä Keski-Euroopassa. Joka vaihdolla junamme muuttui entistä lyhyemmäksi, äänekkäämmäksi ja iäkkäämmäksi. Pääteasemamme oli kuitenkin viehättävä, vanha punatiilinen ja hyvin hollantilainen rakennus. Vuokra-asuntomme ylitti odotuksemme, vaikka uima-allas olikin vielä täyttämättä. Viikonloppumme Maastrichtissa kului ihmetellessä uutta kotikaupunkia ja metsästäessä edullisia polkupyöriä. Eräältä hieman hämärältä takapihalta löysimmekin budjettiimme käyvät pyörät. Ensimmäisinä päivinä Maastrichtissa saimme oppia, etteivät suomalaiset pankki- tai luottokorttimme käyneet maksuvälineenä juuri missään, ja että paikalliset pitivät pyöräilykypärän käyttöä lähinnä vitsinä. Hollannin kieli kuulosti hauskalta sekoitukselta englantia ja ruotsia.

Koulun alku vieraassa yliopistossa jännitti. Paikallinen vaihtokoordinaattori otti meidät suomalaiset, italialaiset ja saudi-arabialaiset vaihto-opiskelijat kuitenkin lämpimästi vastaan. Jo ensimmäisenä päivänä aloitimme problem based learning -opiskelumetodille (PBL) tyypillisillä tutoristunnoilla pienryhmissä. PBL oli meille tamperelaisille jo tuttua, mutta istunnoissa keskusteluun osallistuminen vieraalla kielellä vaati ainakin minulta hiukan itseni rohkaisua, vaikka olin ennen yliopistoon pääsyä asunut ja työskennellyt Australiassa. Jännitystä helpotti se, ettei monikaan kansainvälisen lääketieteen linjan opiskelijoista puhunut äidinkielenään englantia. Kurssikaveriemme englannin kielen taito oli erinomaista, mutta koska kukin puhui sitä omalla aksentillaan, oli helpompaa omaksua tutorryhmän ja koko kurssin sosiaalinen luonne. Ensimmäisinä viikkoina alkoi ymmärtää tieteellisen ja puhutun jokapäiväisen englannin eroja. Erityisesti tieteellinen kielitaito harjaantui vaihdossa huomaamatta ja vauhdilla, vaikka kotioloissa toki puhuimmekin suomea.

Kurssikaverimme olivat kaikki ihailtavan avoimia ja sydämellisiä ja ottivat meidät vaihtarit mukaan alusta lähtien omiin rientoihinsa. Lisäksi kurssillamme oli nimettyjä ’buddy’-oppilaita, joiden tehtävä oli auttaa meitä sopeutumisessa. Myös me järjestimme kurssikavereillemme Suomi-teemaiset allasbileet, joissa raparperipiirakka, unikkokuosinen pöytäliina ja Suomi-visa loivat autenttista tunnelmaa. Juhlat olivat melkoinen menestys!

Osallistuin Maastrichtissa kahdelle kurssille, jotka käsittelivät hermostoa ja infektiotauteja. Opetuksen laatu oli pääosin korkeatasoista. Kuten Tampereellakin, kurssit keskittyivät pakollisiin tutoristuntoihin, joiden lisäksi vapaaehtoiset luennot ja ryhmätyöt tehostivat oppimista. Vapaaehtoisia opintoja me suomalaiset kuitenkin jätimme välistä aika lailla, sillä halusimme nähdä muutakin Eurooppaa. Kursseihin kuuluivat myös tutkimussuunnitelman kirjoittaminen sekä konferenssiesitelmän pitäminen ryhmittäin. Tampereen mallista poiketen pakollisten jaksojen aikana Maastrichtissa kiinnitettiin huomiota myös opiskelijoiden ammatilliseen käytökseen. Tutor sekä muut tutorryhmän jäsenet antoivat palautetta aktiivisuudesta ja osallistumisesta istunnoissa. Opiskelu pohjautui paljolti itsenäiseen työskentelyyn, mihin olimmekin jo tottuneet Tampereella. Jaksot päättyivät monivalintatentteihin. Viimeisen, valinnaisen jakson tentti suoritettiin kirjallisena suuressa messuhallissa. Tunnelma oli kuin ylioppilaskirjoituksissa konsanaan: sadat opiskelijat eri aloilta oli jaettu omiin lohkoihinsa hallissa, rannekellot olivat kiellettyjä ja wc-käyntejä valvottiin tarkalleen. Sähköiset yliopiston palvelut, erityisesti Eleum, joka vastasi Tampereella käytettävää Moodle:a, toimi erittäin hyvin opiskelun tukena. Sen selkeyttä ja käyttömukavuutta jäinkin kaipaamaan palattuani vaihdosta. Opiskelu oli lähes kokonaan sähköistetty, emmekä tainneet avata vaihdossa yhtään perinteistä oppikirjaa.

Harrastin vapaa-ajallani Maastrichtissa paljon urheilua. Yliopiston tarjoamat liikuntatilat olivat erinomaiset, sijaitsivat aivan tiedekuntamme vieressä ja jäsenkortti koko kesän ajalle oli edullinen ostos. Asuntomme vierestä lähti viehättäviä peltoteitä, joita pitkin kävin juoksemassa. Lähellä sijaitsi myös laaja Limburgin alueen luonnonpuisto. En ollut Suomesta lähtiessäni pakannut mukaani hellevaatteita, joten Maastrichtin sää todella yllätti minut. Jo toukokuussa koimme  hellelukemia, ja heinäkuussa lämpötila oli usein yli 30°C. Joskus harvoin satoi, ja upeimmat näkemäni ukkosmyrskyt ovatkin vaihtoajalta.

Vierailin vaihtoni aikana kymmenessä maassa. Alankomaiden lisäksi kohteinani olivat Iso-Britannia, Romania, Bulgaria, Belgia, Ranska, Monaco, Luxembourg, Portugali ja Saksa. Maastricht oli hurjan kaunis kaupunki, jonne aion varmasti matkustaa vielä tulevaisuudessa. Myös Amsterdam erityisesti kuninkaan syntymäpäivän, King’s Day:n, aikaan oli elämys. Kuten Maastrichtissa, myös Belgian Bruggessa ja Brysselissä sekä Saksan Aachenissa soivat tahattomasti surullisen kuuloiset kirkonkellot aivan liian monta kertaa päivässä. Itä-Euroopan Bulgaria, ja erityisesti sen pienet vuoristokaupungit, jäi mieleeni hienona matkakohteena.

Vaihtoaikani Maastrichtissa oli upea kokemus. Koimme vaihtoporukalla vaikeuksiakin, sillä vuokranantajamme osoittautui henkisesti epävakaaksi ja arvaamattomaksi henkilöksi. Kuusi nuorta suomalaisnaista herätti myös huomiota muissa matkakohteissamme, ja jouduimme useinkin kuuntelemaan epäsopivia huomautuksia esimerkiksi tarjoilijoilta. Mielestäni ei ollut yllättävää, ettei Saudi-Arabiasta tulleiden vaihto-oppilaiden joukossa ollut naisia. Eri kulttuureja oli kuitenkin avartavaa katsella lähietäisyydeltä, ja pohtia, millainen vaikkapa nuoren naisen asema on Suomessa. Koen olevani enemmän eurooppalainen nyt vaihdon jälkeen. Uskon opintojen ulkomailla kohentaneen mahdollisuuksiani työnhakijana niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Dank je wel, Maastricht!

ELLI JOUKAINEN