Suunnista
Artikkelit
Kommentoi
Tokoin senaatti
Ne huusi eukot torilla:
Nyt meille voita taikka --!
Ja Tokoi tuumi: "Kiperä
tää taitaa olla paikka,mutt' mistäs voita otetaan,
kun sit' ei ole tehty,
kun porvarien nutipäät
ja sarvipäätkin ehty.Mutt' eukkojoukko torilla
vain kiihtyi uuteen hirnuun
Ja vihdoin Tokoi työlästyi
ja hyppäs' itse kirnuun.
20. maaliskuuta 1917 Venäjän väliaikainen hallitus antoi julistuksen, jolla se palautti Suomelle autonomian ajan oikeudet ja etuudet. Julistuksen jälkeen Suomessa aloitettiin heti neuvottelut senaatin kokoonpanosta. Edellisen vuoden eduskuntavaaleissa sosiaalidemokraatit olivat saaneet enemmistön, mikä aiheutti heille periaatteellisia ongelmia: sosialistit eivät ideologiansa mukaan voineet osallistua porvarillisen yhteiskunnan hallitsemiseen. Puolue ei halunnut ainakaan yksin ottaa hallitusvastuuta, eivätkä muut puolueet suostuneet hallitsemaan vähemmistöhallituksessa. Sosiaalidemokraattien puolueneuvosto katsoi, että oli pakko muodostaa porvareiden kanssa yhteinen senaatti, kun venäläiset olisivat muutoin jättäneet sortovallan aikaisen senaatin toimintaan. Sosiaalidemokraattien huomattavimmat johtohenkilöt jäivät kuitenkin syrjään, eikä puolue sitoutunut kannattamaan senaattia. Senaatin puheenjohtajaksi tuli ammattijärjestöissä toiminut Oskari Tokoi ja muita sosialistisenaatoreita olivat Väinö Tanner, Väinö Voionmaa, Väinö Wuolijoki, Matti Paasivuori ja Julius Aulio. Vanhasuomalaisista senaattiin tulivat Antti Tulenheimo ja Allan Serlachius, nuorsuomalaisista E.N. Setälä ja Rudolf Holsti, ruotsalaisista Leo Ehrnrooth ja maalaisliitosta Kyösti Kallio. Väliaikainen hallitus nimitti uudet senaatttorit tehtäviinsä 26. maaliskuuta.
Tokoin senaatti ilmoitti ohjelmakseen Suomen sisäisen itsenäisyyden turvaamisen, valtiosäännnön kehittämisen, yhteiskunnallisten ja taloudellisten olojen uudistamisen sekä yrityksen saada aikaan kieltolaki ja ratkaista torpparikysymys. Tokoin puhe eduskunnassa 20. huhtikuuta lisäsi Suomen "valtiollisiin pyrkimyksiin" vielä tavoitteen kehittää Suomen itsenäisyyttä Venäjästä "järkähtämättä ja johdonmukaisesti".
Vaikka Tokoin senaatti aluksi otettiin innostuneesti vastaan kansanvallan läpimurtona, sen viranhoito osoittautui kuitenkin hyvin vaikeaksi. Kevään ja kesän edetessä yhteiskunnan epäjärjestys lisääntyi ja senaatin toimia arvosteltiin ankarasti. Se ei kyennyt löytämään ratkaisua ongelmaan järjestysvallasta eikä myöskään saanut hoidettua elintarvikekysymystä, jolloin väkijoukot alkoivat ottaa oikeutta omiin käsiinsä. Lopullisesti senaatin yhteistyö kaatui kysymykseen valtalaista. Suomen eduskunta julisti itsensä 18. heinäkuuta korkeimman vallan haltijaksi Suomessa, mihin väliaikainen hallitus vastasi antamalla eduskunnan hajotusmanifestin 31. heinäkuuta. Senaatissa porvarit puolsivat manifestin julkaisemista ja voittivat sitä vastustaneet sosiaalidemokraatit äänestyksessä 7-6. Kyllästyneinä vallan ja tuen heikkouteen sosiaalidemokraattiset senaattorit luopuivat viroistaan kesän loppuun mennessä.
Kuva ja runo: Pilalehti Velikullan näkemys elintarvikekysymyksestä. Lähde: Soikkanen, Hannu (toim.): Kansalaissota dokumentteina 1. Tammi, 1967.
Kirjallisuutta
Luntinen, Pertti: Autonomian vahvistamisyritys. Teoksessa Itsenäistymisen vuodet I. VAPK, 1992.
Jussila, Osmo: Yleisvaltakunnallisen keskushallinnon aika 1897-1917. Teoksessa Suomen keskushallinnon historia 1809-1996. Edita, 1996.
Kirjallisuusluettelo
Tekijät: Tuuli Haapala < th58927@uta.fi> ja Leena Vuorisalo <pslevu@uta.fi>