Kansan Lehden historiaa 1940-1960

Kansan Lehti

Tamperelaisen Kansan Lehden ensimmäinen näytenumero julkaistiin joulukuussa 1898. Perustamishetkellään se oli Suomen kolmas sosialidemokraattinen lehti. Aiemmin Tampereen Sanomat oli julkaissut Tampereen Työväenyhdistyksen Työläistä alakertanaan, mutta sen julkaiseminen loppui jo vuonna 1893. Helsingissä ilmestyvästä Työmiehestäkään ei ollut työväen oman lehden korvaajaksi Tampereella. Julkaisijana toimi koko lehden historian ajan Tampereen Työväen Sanomalehti Oy.

Kansan Lehden henkilökunta ryhmäkuvassa lehden 45-vuotisjuhlan kunniaksi 27.2.1944. Kuva: V. Kanninen, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Muiden työväenlehtien tavoin Kansan Lehti täytti palstatilansa 1920-luvulle saakka artikkeleilla ja kantaaottavalla aineistolla. 20-luvun murroksessa propangandistinen sävy hiipui ja siirryttiin uutisjournalismin suuntaan. Myös kulttuuriuutiset löysivät työväenlehtiin. Näiden aiemmin luotujen journalististen ominaisuuksiensa vuoksi Kansan Lehdellä oli mahdollisuus kilpailla edes jossain määrin oikeistolaisten valtalehtien kanssa. Sodan jälkeen kilpailuasema kuitenkin heikkeni. Heikommilla resursseilla toimivat sosialidemokraattiset lehdet eivät selvinneet sodanjälkeisestä kurimuksesta kuten vauraat porvarilehdet. Kansan Lehdessäkin käynnistettiin sodan jälkeinen säästölinja, joka kohdistui toimitukseen.

Kansan Lehden päätoimittajana työskenteli 1940-luvun alussa filosofian maisteri Rafael Rinne. Rinteen jälkeen tehtäviin siirtyi toimittaja Jalmari Leino (1942-49). Leinon jälkeen tehtäviä hoiti toimittaja Niilo Teerimäki vuosina 1949-56. Päätoimittajista tunnetuin lienee kuitenkin Arvo "Poika" Tuominen. Tuomisen päätoimittajuus ajoittui 1950-luvun loppuun. SDP:ssä hän oli toiminut läheisessä yhteistyössä mm. Erkki Lindforsin ja Väinö Tannerin kanssa. Tuominen tunnettiin myös luottamuksellisista väleistään presidentti Urho Kekkosen kanssa. Tämä ei kuitenkaan säästänyt Tuomistakaan moitekirjeiltä, jos Kekkonen katsoi tämän päätoimittajana poikenneen Kekkosen ulkopolitiikan näyttämältä tieltä.

Kansan Lehden päätoimittaja Jalmari Leino työpöytänsä ääressä. Kuva. V. Kanninen 27.2.1944, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

1950-luvun lopulla tarve journalistisiin uudistuksiin kasvoi. Piti pystyä kilpailemaan sekä ulkoasulla että sisällöllä. Tiukka taloudellinen tilanne sai toimituksen ja talousjohdon tukkanuottasille. Säästötavoitteet olivat ristiriidassa lisää rahaa vaativien uudistusten kanssa. Toimituksellinen linja voitti. Mm. Kansan Lehden kuvitusta lisättiin. Samoin yhteyksiä Tampereen sosialidemokraatteihin yritettiin vähentää. Vaikka Kansan Lehti oli ennenmuuta sodanjälkeisinä vuosina puoluelehti, se ei siis kahlinnut sen linjaa. 1950-luvulla sosialidemokraattinen sanomalehdistä oli osa puoluekoneistoa, joilla oli myös ideologinen tehtävä. Yleislinjaltaan Kansan Lehti leimautui sosialidemokraattiseksi valistajaksi.

Vuosina 1940-60 Kansan Lehden levikki nousi aina vuoteen 1948 saakka. Kun vuonna 1943 lehden levikki oli 9 400 kappaletta, se viiden vuoden kuluttua oli jo 13 523 kappaletta. 1940- ja 50-lukujen taitteessa tilaajien määrä alkoi laskea. Vuonna 1954 se oli pudonnut jo 10 600 kappaleeseen. Lasku kesti muutaman vuoden. 50-luvun lopulla tilaajaluvut olivat jo hieman ylittäneet vuosikymmenen puolen välin huippulukemat. Vuonna 1960 Kansan Lehti laajensi sekä levikkialuettaan että tilaajamääräänsä kun jyväskyläläinen Työn Voima lakkasi ilmestymästä ja Kansan Lehti sai huolehdittavakseen myös sen keskisuomalaisen lukijakunnan. Lehden levikkialue ylitti vaalipiirin rajat jo 1960-luvulle tultaessa.