Rastaban Verhometsäläisen
Kronikka, osa 3

Olen Rastaban, taistelija ja bardi. Urani on ennalta määrätty suuruuteen ja jokainen päiväni on laulun arvoinen. Toisinaan nämä laulut ovat kuitenkin sellaisia, ettei niitä ole syytä kuin hyräillä ja silloinkin aika hiljaiseen ääneen.

Kirjoitin viimeksi tähän kronikkaan "Punastelevan Merenneidon" toisessa kerroksessa, missä meillä Tahern-puolituisen kanssa oli huone. Valmistauduimme huolella illan esiintymiseemme: varmistin meikkini tasaisuuden ja tikarini terävyyden sekä tein pieniä äänenavausharjoituksia. Tahern puolestaan venytteli ja harjoitteli sorminäppäryyttä muutamalla kolikolla. Ilmassa oli selvää esiintymisjännitystä. Uskon että muut seurueemme jäsenet myös valmistautuivat tahoillaan yhtä huolellisesti.

Tahern halusi merkitä huoneemme sijainnin kaatamalla huoneemme ikkunasta öljyä (ehdotin jotain vähäarvoisempaa ja uusiutuvaa nestettä), mikä sai aikaa talon takaa kujalta kiukkuisia huutoja. Kirjoitin myös pienen lapun tovereillemme, minkä Tahern suunnitteli antavansa eteenpäin huomaamattomasti baarissa.

Myöhemmin kuulin tovereidemme lähinnä hankkineen lisää tarvikkeita ja sitten suunnanneen majataloon.

Odotimme että alkuilta oli jo hyvässä vauhdissa, kunnes teimme näyttävän sisääntulomme. "Patu" hyppäsi remuavan merirosvolauman keskellä pöydälle ja kirkkaalla äänellään julisti "Rohkean Rockyn ja Pontevan Patun" viihdenumeron alkaneeksi. Seurasi epämääräistä örinää; joku merirosvoista haroi ilmaa kasvojensa edessä – hän ilmeisesti uskoi edessään pomppivan pikku-ukon olevan viinaksien luoman harhakuvan.

Kun astuin saliin erotin heti muutamia tovereitamme. Kalmankalpea, valkoviittainen ja pääkallokaiverruksin koristeltua sauvaa hypistelevä Fustules ei erikoisemmin sulautunut paikalliseen asiakaskuntaan. Hänen ympärillään oli kuitenkin huomattavasti enemmän tilaa kuin kevätneitomme luona: Nowen joutui ilmeisesti hätistelemään vähän väliä loitommalle roikaleita, jotka halusivat tehdä lähempää tuttavuutta. Haltianeito Celebweniä tai kääpiö Helgemaria en nähnyt, mutta eivätköhän he jossain olleet, ihmispaljouteen hukkuneina.

Aloitin reippailla (ja rivoilla) viisuilla; arvelin, ettei tämä sakki osaisi mitään sen korkeampaa kulttuuria arvostaa. Koska olen isäni kuolemasta lähtien vihannut vähä-älyisiä ja verenhimoisia merirosvoja, päätin myös olla niin ärsyttävä kuin vain osasin. Esitin pitkän viisun "Palle ja Polle", joka kuvaili uljaan ja kaunispiirteisen Palle-nuorukaisen läheistä ja kiihkeää suhdetta hevoseensa Polleen. Keinuttelin vihjailevasti lantiota, annoin viitan valua ja paljastaa olkapäät, iskin lähimmille merikarjuille silmää – toisin sanoen, parin parastani.

Silmäkulmastani näin Nowenin löytäneen nurkasta miehen, joka näytti vastaavan kauppias Lumirin meille antamaa kuvausta. Hän oli ilmeisesti tämä pahamaineinen rosvopäällikkö Vorgund. En pystynyt omalta paikaltani näkemään oliko hänellä taikamiekka mukanaan, mutta Nowen näytti selittävän kiihkeästi miehelle jotain. Tämä kuunteli ilmeettömänä. Onneksi huomasin Helgemarin Nowenin vierellä; jos Vorgund oli niin vaarallinen kuin epäilimme, ei yksinäisestä naisesta olisi hänelle juurikaan vastusta.

Yleisö alkoi toipua esityksemme tuottamasta ensiällistyksestä ja ärtymys kasvoi. Lopulta baarimikko marssi luoksemme ja aikoi lopettaa esitykseni väkivalloin. Näin tilaisuuden kaaoksen synnyttämiseen ja hyppäsin pöydälle, mitä pitkin pingoin pakoon kiljuen ja tunikani helmoja pidellen. Baarimikko juoksi perässä ja yritti turhaan saada minusta otetta. Hyppäsin syrjään hänen vahvojen mutta kömpelöiden kouraisujensa tieltä, pujahdin lattialle ja vilistin toiseen päähän huonetta tällä kertaa pöytien alla.

Yleisöllä oli lopultakin hauskaa ja miehet yllyttivät baarimikkoa ja hakkasivat kolpakoillaan pöytää. En ennättänyt paljoakaan seuraamaan muiden toimia. Lopulta baarimikko sai minuun aika mojovan osuman ja päätin että olisi aika muuttaa koreografiaa. Hoipertelin esiin vähän matkan päähän baarimikosta ja muuttaen ääntäni ja käyttäen vatsastapuhujan taitojani yritin saada vaikuttamaan siltä kuin baarimikko sanoisi: "Äh, Rockyseni, et sinä viime kerralla ollut näin vaikea tapaus lainkaan. Senkin perhanan pihtari!" Vaikutelma oli ilmeisen onnistunut, koska raivostuneet merimiehet alkoivat nyt syytää solvauksiaan baarimikolle. Kumartelin kiitokset mekastavalle yleisölleni ja poistuin paikalta. En usko että Tahern keräsi tästä esityksestä suurtakaan palkkiosummaa.

Kiipesin kellarista asuinkerrokseemme mustelmiani hieroen ja jäin kaiken varalta portaisiin odottamaan, josko muut seuraisivat yläkertaan. Pian kuulinkin askelia ja olin tunnistavinani Nowenin kirkkaan äänen ja tuntemattoman miesäänen. Kiipesin ylemmäksi portaita ja piilouduin odottamaan. Kuulin oven kolahduksen ja ihmettelin, mitä nyt pitäisi tehdä. Kului jonkin aikaa ja juuri kun olin päättänyt lähteä varovasti tiedustelemaan, kuului naisen parkaisu. Nowen! Juoksin nopeasti huoneeseemme hakemaan miekkaa.

Kun saavuin paikalle, oli rosvopäällikön huoneen ovi auki (Fustules oli käyttänyt avausloitsua) ja sisällä oli käynnissä mitä oudoin taistelu. Näytti siltä kuin huoneessa olisi ollut kaksi Nowen-papitarta! Hieraisin silmiäni, mutta koska toverini yrittivät selvästikin päihittää kumpaistakin, liityin tiimellykseen. Toinen Nowen heilutti taikamiekkaa, toinen puolestaan heilutteli kookasta kynttelikköä. Molemmat vakuuttivat olevansa oikea Nowen, toisen puolestaan ollessa huijari. Kynttelikköä käyttelevä nainen oli haavoittunut ja kun hän kaatui, valmistautui toinen surmaamaan hänet taikamiekallaan. Fustuleksen värisuihkutaika muuttui vaarattomaksi ja imeytyi miekan taikavoimaan: upean aseen lumous oli todellakin mahtava! Saimme miekka-papittaren tappoaikeet estettyä; Helgemar kuitenkin menetti tajuntansa. Taistelu oli todella monimutkaista ja sekavaa ähellystä taikavoimien keskellä pienessä huoneessa. Lopulta miekkaa heiluttava Nowen kuitenkin kaatui – ja muuttui samalla inhan harmaaksi, etäisesti ihmismäiseksi olennoksi. Muodonmuuttaja! Olin kuullut kerrottavan moisista, mutten koskaan ollut itse nähnyt niitä. Tai siis, ainakaan niiden oikeassa asussa.

Taistelunmetakka oli houkutellut paikalle melkoisesti väkeä ja majatalon pitäjä tynnyrimäisine ruhoineen työntyi hänkin paikalle. Samalla kun Celebwen piilotti taikamiekan viittansa alle ja livahti väkijoukkoon, kiilauduin majatalonpitäjän kylkeen ja sopotin järkyttyneellä äänellä kuinka "hirmuinen hirviö" oli käynyt asukkaiden kimppuun ja vaikka kuinka toivoimme että urhoollinen majatalonpitäjä olisi itse ollut paikalla puolustamassa meitä, oli tämä rohkea velho (Fustules) tovereineen onnistunut surmaamaan kammotuksen. Kun esittelin hirviön ruumiin majatalonpitäjälle, venähti tämän naama melkoisesti ja hän ryhtyi pikapikaa painamaan asiaa villaisella. Murisevien vieraiden vetäytyessä huoneisiinsa painuimme me puolestamme portaisiin ja ulos koko Punastelevasta Merenneidosta. Tahern seurasi hetken kuluttua perästä ja toi mukanaan myös minun tavarani huoneestamme.

Tämänkertainen seikkailumme olikin pääpiirteissään ohitse. Pohdiskelimme Miekka ja Tähdet -majatalossa hetken, jos kuitenkin pitäisimme mahtimiekan itsellämme, mutta päättelimme työnantajamme vain lähettävän toisen, meitä kokeneemman seikkailijaporukan perimään saataviaan meiltä, joten päätimme pelata sopimuksen mukaan. Lumir Nustar löytyi Kypärä ja Viitta -majatalosta ja vaikka yritimme tingata, ei palkkiomme juurikaan noussut. Koitimme vielä kehua itseämme ja palasimme sitten omaan majapaikkaamme.

Olen tässä nyt ikkunanräppänästä siilautuvassa hämärässä valossa tapaillut hiljaa melodiaa ja pohtinut samalla sanoja. Ajattelin hieman muunnella joskus kuulemaani eteläistä sävelmää "Donna e mobile", ja uudelleenjulkaista sen nimellä "Muodot ja muunnelmat". Nyt taidan kuitenkin painua pesulle ja sitten punkkaan.