JAA ETTÄ MITÄKÖ ON DX-KUUNTELU!?
Perinteinen määritelmä kertoo DX-kuuntelulla tarkoitettavan kaukaisten yleisradioasemien kuuntelua ja kuuluvuuden tarkkailua sekä tunnistettujen asemien vastausten eli QSL-korttien keräilyä. Mystiset kirjaimet DX tulevat perimätiedon mukaan sanoista Distant X, jossa D symboloi kaukaista ja X tuntematonta tai tunnistamatonta, jollainen jokainen kuuluviin saatu radioasema aluksi onkin. Paremmin tunnetusta radioamatööriharrastuksesta DX-kuuntelun erottaa se, ettei DX-kuuntelija käytä radiolähettimiä. DX-kuuntelun harrastajan ei siis tarvitse suorittaa tutkintoja tai hankkia lupia harrastuksensa aloittamiseen - pelkkä mummolan putkiradio riittää alkuun pääsemiseen. DX-kuuntelijat kuuntelevat tavallisia, yleensä kaikelle kansalle tarkoitettuja, yleisradioasemia. Näin ollen esimerkiksi sähkötystä ei tarvitse opetella, tosin useampien vieraiden kielten osaamisesta on hyötyä.
DX-kuuntelussa voidaan erottaa monia erikoistumisalueita, jotka poikkeavat toisistaan. Aloitteva harrastaja aloittaa useimmiten harrastuksensa kuuntelemalla asemia lyhyillä- (SW) ja keskipitkillä- (MW) aalloilla. Viime vuosina on suosiotaan lisännyt FM eli ULA-alueen asemien kuuntelu, joka eroaa esimerkiksi keskiaaltokuuntelusta niin käytettävien vastaanottimien kuin erityisesti antennien suhteen. Kun FM-kuuntelussa antenneiksi käyvät kerrostalojen katoilla näkyvien yhteisantennien eli "haravien" parannellut versiot, päästään keskiaalloilla parhaaseen tulokseen käyttämällä jopa yli kilometrin mittaisia (kupari) lanka-antenneita. Koska "huipputasolla" keskiaaltojen kuuntelussa vaadittavia antenneja on usein vaikea rakentaa taajama-alueilla, tekevät kuuntelijat varsinkin talvisin kuunteluretkiä maamme syrjäisempiin kolkkiin (erityisesti Lappiin), jossa on tilaisuus "pyytää isoa kalaa pitkällä siimalla". ULA-alueen aallonpituudet taas ovat lähempänä TV-lähetysten aallonpituuksia, joten monet ULA-kuuntelijat harrastavat myös ulkomaisten TV-asemien kaukokatselua.
Alusta asti suomalaiseen DX-kuunteluharrasteeseen on kuulunut myös enemmän tai vähemmän leikkimielinen kilpailu. Suomalaisethan tunnetusti kilpailevat vaikka kusiaispesässä istumisessa, eikä ns. tuloskuuntelu ole poikkeus. DX-kuuntelussa kilpaillaan radioasemilta saatavien vastausten eli QSL-korttien tai kirjeiden määrässä. Kuullessaan uuden aseman kuuntelija laatii kuulemastaan kuuluvuusraportin, jossa hän mahdollisimman tarkkaan yrittää kuvailla kuulemaansa ohjelmaa. Tämä raportti postitetaan kuullulle asemalle, joka hyvällä onnella muistaa kuuntelijaansa vahvistamalla tämän kuuluvuusraportin ja postittamalla tälle mainosmateriaaliaan. DX-kuuntelijalle jokainen eri radioasemalta saatu vastaus tuottaa yhden pisteen. Lisäksi pisteitä saa jokaisesta uudesta DX-maasta, josta onnistuu vastauksen saamaan. DX-maat vastaavat yleensä tavallisia valtioita lukuunottamatta joitakin erikseen sovittuja poikkeuksia kuten emämaasta selvästi erillään olevia alueita tai saaria esimerkkeinä vaikkapa Alaska, Fär-saaret tai Andamaanit. Laskemalla yhteen vastanneiden asemien ja maiden määrän, kuuntelija saa tulokseksi ns. rankkipisteensä, joita hän voi verrata muiden kuuntelijoiden vastaaviin. Pisteet lasketaan maanosittain noudattaen pääpiirteissään perinteisiä maanosarajoja erikoisuuksina kuitenkin Brittein saarten, Iberian ja FM eli ULA-asemilta saadut vastaukset, jotka lasketaan omiksi "maanosikseen". Omaa pistekilpailuaan käydään myös eri maanosien sisällä, jolloin kuuntelija voi erikoistua tietyn maanosan kuunteluun. Lisäksi suomalaisessa DX-kuuntelussa on perinteisesti kilpailtu mm. vuoden aikana saatujen vastausten määrässä ja kuuntelijakilpailuissa, joista tunnetuin on Pohjoismaiden mestaruuskilpailu NorDX.
DX-kuuntelijoiden avuksi on kehitetty lukuisia apuvälineitä ja varsin paljon löytyy myös harrasteeseen liittyvää oheiskirjallisuutta. DX-kuuntelijan olennaisin varustus koostuu kuitenkin edelleen vastaanottimesta ja antennista, joka on kuuntelun kannalta vähintäänkin yhtä tärkeä kuin käytetty vastaanotin. Lisäksi tarvitaan nauhuri, jolla kuulumiset nauhoitetaan tarkempaa analyysiä varten. Perinteinen kasettinauhuri on yhä suosituin, mutta uusi tekniikka minidiscin ja hifi-videoiden muodossa on myös lisännyt suosiotaan. Kuuntelutilanteessa ja asemia raportoidessa olennaisia ovat myös tiedot asemien käyttämistä taajuuksista, lähetysajoista ja osoitteista. Kattavat tiedot lyhyt- ja keskiaaltoasemista tarjoaa DX-kuuntelijan raamattu World Radio TV Handbook (WRTH). ULA-kuuntelussa parhaaksi tietolähteeksi on muodostunut European FM Handbook (EFMH). Näiden lisäksi on olemassa lukuisia maa-, maanosa- ja aaltoaluekohtaisia asemalistoja ja oppaita. Näkyisin myös Internet toimii suurena apuna etsittäessä tietoja radioasemista.
DX-kuuntelusta yleisesti kiinnostuneen kannattaa tutustua seuraavaan linkkilistaan:
Näiden sivujen pääteemasta eli ULA-DX-kuuntelusta lisätietoja löytyy seuraavasta:
|
