Varjokärpät - Palaveri Baldurin Portissa

Viimepäivien matkan aikana Tahernin silmissä ollut sekava, kuumeinen katse väistyi samalla hetkellä kun rapainen joukkio raahusti Baldurin portista sisään kaupunkiin. Seuraavana aamuna puolituinen onkin jo oma iloisesti ympäristöään pälyilevä itsensä ja tuijoteltuaan hetken epäluuloisesti majatalon alakerrassa nojatuoleissaan nuokkuvia vanhoja miehiä, aloittaa puheenvuoronsa aamiaispöydän ääressä:

"Ajattelin asioita, varsinkin tulevaisuuttamme, viime yönä. Minä en sittenkään haluaisi lähteä tästä kaupungista. Paikka alkaa olla jo jokseenkin tuttu, enkä usko, että selviäisimme vähemmillä vaaroilla muuallakaan: samat muodonmuuttajaotukset voivat pesiä muissakin kaupungeissa. Uskoisin löytäväni vielä täältä jonkun koulutuskykyisen - öhm, ammattilaisen -, joka hoitaisi opetukseni sujuvasti, eikä olisi muodonmuuttaja. Jos niin käy, voisi olla hyvä, että myisimme hiukan myöhemmässä vaiheessa saalistamme, voisin nimittäin saman tien opiskella vähän enemmänkin."

"Muuten, Fustules, voisitko näyttää löytämiämme metallipulloja opettajallesi samalla kun haet varusteitamme hänen luotaan? Toimme hänelle peräti kaksi vesipeikkoa aikoinaan, joten hän voisi suostua vielä tarkistamaan nuo tavarat."

Saatuaan kivettyneen leivän ilmiömäisellä nopeudella kurkustaan alas samalla kun muut ovat sanoneet sanottavansa asiasta, puhdas, mustaan verhoutunut puolituinen pomppaa alas tuoliltaan ja kysyy keskustelun saamasta lopputuloksesta riippumatta: "Rastaban, kelpo veikko. Ajattelin lähteä vähän kaupungille. Kelpaako raitis meri-ilma ja väkevä olut?"

Fustules tuumii hetken ja sanoo sitten: "Minullakaan ei ole ihmeempää hinkua lähteä kaupungista. Tahern on oikeassa, että doppelgängereitä on muuallakin, ja Scornubelissa niitä saattaa olla jopa enemmän kuin täällä. Sitä paitsi vaaroja ei aina kannata paeta; joskus täytyy myös kohdata vaarat ja taistella. Mutta mukaudun enemmistön päätökseen niin tässä asiassa kuin siinä toisessakin."

"Uskon muuten, että niissä metallipulloissa on vain samaa myrkkyä, mitä Celebwen sai jo tuta. Minulla on ennestään pari myrkkypulloa, joten voin verrata onko aine samaa."

Helgemar on koko loppumatkan "sen yhden tapauksen" jälkeen ollut jopa tavallista ynseämpi, ja on koko edellisen illan tyytynyt tuijottamaan synkeästi puolityhjää (vai -täyttä?) tuoppiaan, ikään kuin tuo väljähtynyt tumma olut kätkisi alleen vastauksen ja ratkaisun koko maailmaan pahuuteen.

Helge murahtaa ja irvistää Tahernille (ei ollenkaan pahantahtoisesti, se on vain hänen tapansa) ja tokaisee: "Samapa tuo. Ei vaikeuksia voi loputtomiin paeta. Ymmärrän kyllä että te muut varmasti viihdytte paremmin majatalon lämpimissä vuoteissa ja kievarien hälinässä kuin kylmällä ja kovalla luolan lattialla, tuoreita taisteluhaavoja sitoen. Hitto, eivät kaikki voi olla kääpiöitä." Helgemar virnistää, mutta pian synkeä ilme palaa takaisin. "Mutta minua kaupungit vaivaavat", hän jatkaa, "tuntuu kuin kehenkään ei voisi luottaa, ikään kuin kaikki tässä paikassa olisivat salaliitossa meitä vastaan. Tässä kaupungissa asuu pahuus, ja minusta tuntuu, että se pahuus alkaa hiipiä minuunkin. Juu, voimmehan me tähän kirottuun paikkaan jäädä ja ehkä joku tarjoaa meille töitä. Mutta mistä me tiedämme heidän tarkoitusperiään? Mistä me tiedämme minkä pahuuden välikappaleina me tietämättämme toimimme? Minä tunnen oloni paremmaksi tuolla ulkona, etsimässä omaa kohtaloani ja kunniaani omien käsieni ja tämän kirveen kautta." Helgemar puristaa kirveensä vartta mietteliäänä ja on hetken hiljaa.

"Pah, ihan miten vaan. Ei kai teitä tunareita voi yksinkään jättää. Niin, ja saatan piakkoin lähteä taas hakemaan koulutusta. Saatte olla sitten taas pari kuukautta oman onnenne nojassa."

Quinthanin on "tuon tapauksen" jälkeen kuultu useastikin mutisevan "...mutta kun...toisaalta..." itsekseen. Nyt hän lakkaa syömisen (kalakeittoa) ja toteaa: "Totta, voimme olettaa kohtaavamme vaaroja joka puolella kun tuntuu että nämä kirotut Lathanderin vastaiset oliot ovat soluttautuneet joka kaupunkiin, ehkä jos rupeisimme erakoiksi jonnekin perämetsiin, niin välttäisimme huomiota..." Quinthan vilkaisee tovereitaan.

"Hmm …. minun mielipiteeni on kuitenkin että lähtisimme täältä ja menisimme vaikka Scornubeliin. ensinnäkin me olemme aika tuoreessa muistissa täällä, sen sijaan voimme toivoa että meidät olisi jo Scornubelissa unohdettu, tai että ne eivät olisi ikänä kuulleetkaan Varjokärpistä nyt kun Kivinyrkin, öh, kunniakas nimi on haudattu. sitä paitsi tunnen että kohta jonkin vanhemman Lathanderin palvojan neuvot ja opastukset voisivat olla minulle hyödyksi. ja tässä kaupungissahan MINÄ olen vanhin ja korkea-arvoisin papitar. joten lähtekäämme kohti uusia seikkailuja uudessa ympäristössä. nyt matkakelitkin kohta parantuvat ja Lathander on suosiollinen uusille aluille."

Rastaban kurkkii huolestuneena selkänsä ylitse; hänellä on kiusallinen tunne, että palvelusneito ei ollut sittenkään saanut kaikkia veritahroja irtoamaan hänen vihreiden housujensa takamuksesta. Bardille ei sovi ruskeaksi tahriintunut peräpää, hän tuumaa itsekseen, täytyy hankkia uusia vaatteita… Sitten hän rykäisee ääneen.

"Kröhöm. Arvoisat seikkailijatoverini, Miekkarannikon ruoska, kaiken pahuuden hiiviskelevästi lähestyvä tuomiopäivä. Hyvät Varjokärpät. Olette jokainen tuoneet esiin mitä arvokkaimpia näkökohtia" (katsahtaa tässä vaiheessa painokkaasti silmiin jokaista puhujaa), "ja kaikilla on selkeästi oma kultainen lusikkansa tässä kollektiivisessa liemessä, missä uiskentelemme…" (silmäilee murheellisesti karunpuoleista aamiaista). "Kyllä. Päätös on tehtävä ja seikkailujemme suuntaa on syytä pohtia mitä vakavimmin. Se tulee epäilemättä määräämään lukemattomien tulevien balladien ja sankaritarujen sisällön ja tyylilajin…" (katse muuttuu haaveelliseksi. Ryhdistyy sitten:) "Sinisen Maljan Liiton linnake on selvästikin muuttunut kalmistoksi ja luonnottomien olentojen tyyssijaksi. Sinne tunkeutuvat seikkailijat tarvitsevat valppautta, rohkeutta ja ennen kaikkea paremmat varusteet kuin mitä meitä nyt löytyy. Toisaalta se on kuitenkin juuri sellaisten seikkailujen ja urotekojen näyttämö mistä lauluja lauletaan. Mielestäni luolastoon siis tulisi palata, mutta hieman myöhemmin, paremmin varustautuneena ja kouluttautuneena. Ehdotankin seuraavaa kompromissia: tutkimme Baldurin Portin nykytilaa aluksi varovaisesti ja koitamme tehdä hankintoja ja löytää puolituiselle kouluttajan. Koska muodonmuuttajat ovat vaarallinen vastustaja, kannattaa meidän kuitenkin liikkua vähän ja silloinkin varuillamme ja vahvoissa ryhmissä. Samalla meidän mielestäni kuitenkin kannattaisi tutkia Scornubeliin matkaamisen mahdollisuudet; varsinkin Quinthanin jatko-opinnot kannustavat tähän. Itsekin tunnen, että muutaman kunnon taistelun jälkeen olisin jo kypsä saamaan lisäopetusta miekan ja tikarin käsittelyssä. Ehkäpä matkalla Scornubeliin saisimme tilaisuuden todistaa kunniamme taistelussa joitain pahuuden olentoja kohtaan - ja samalla hieman huuhtoa erästä kunniatonta verta käsistämme…" (mulkaisee tässä erityisesti Tahernin, Celebwenin ja Fustuleksen suuntaan). "Scornubeliin tutustuminen kuulostaa kiinnostavalta seikkailulta sekin. Ehkäpä siellä käytyämme olisimme jo hieman paremmin valmistautuneita kohtaamaan luolaston kauhut. Jos koskaan."

Rastaban heilauttaa mustat hiuksensa taaksepäin ja jää tuimasti hymyillen odottamaan mitä toiset aamiaisvieraat vastaavat.

Helgemarin silmiin syttyy ilkikurinen pilke, ja hän naurahtaa: "Hoo, poika, ehkä sinussa on sittenkin hieman kääpiöverta! Totta, sinne luoliin me vielä palaamme ja näytämme, että meitä ei muutama vanha haamun pieru pelota! Sellaisille luonnottomille otuksille täytyy näyttää, että vainajan paikka on haudassa." (Helgemar mulkaisee Fustulesia varoittavasti.) "Matka Scornubeliin voisi tehdä hyvää itse kullekin, me olemme kykkineet liian kauan tässä rotankolossa. Toivottavasti Scornubelin tienoilta löytyy Haelan papitar, sillä ainoa tietämäni asuu täältä parin viikon matkan päässä. Ja topakka täti onkin." Helgemarin hetkeksi kirkastunut ilme synkkenee taas, ja hän jatkaa: "Ja mitä siihen kunniattomaan vereen tulee, minä kannan vastuuni. Älä turhaan Fustulesia kyräile, hän äänesti tyhjää. Ja minä äänestin niin kuin tein, siksi että en nähnyt muuta vaihtoehtoa. Tietenkin rehellinen taistelu olisi ollut parempi, mutta..."

Helgemar karistaa pois synkät ajatukset haukottelemalla ja venyttelemällä känsäisiä käsiään. "No, miten on Rastaban, lähdetäänkö sinne panssarisepälle? Tämä vanha rengaspaita alkaa olla aika riekaleina."

Fustules tapansa mukaan odottaa, että kaikki muut ovat vaienneet, ennen kuin avaa sanaisen arkkunsa.

"Olen samaa mieltä, että palaamme vielä Sinisen maljan linnakkeeseen. Nyt meillä on sentään vähän parempi aavistus, mikä meitä odottaa, ja osaamme varustautua asianmukaisemmin. Meidän vain pitäisi nyt päättää, menemmekö sinne suoraan vai käymmekö ensin Scornubelissa. Minulle käy kumpi tahansa vaihtoehto."

"Kuitenkin pitäisin hyvänä, jos koulutukseen hinkuava puolituisemme pääsisi ensin oppimaan uutta. Siten olisimme taas hieman valmiimpia kohtaamaan luolaston vaarat. Ellei koulutus onnistu täällä, mennään sitten vaikka Scornubeliin."

"Muuten, tuli mieleeni, että Varjokärppien yhteiskassa on minulle velkaa 200 kultarahaa, jotka maksoin sille historioitsijalle. Minun piti kuitata rahat aarteista, jota ei nyt sitten saatukaan. Ehdotan kuitenkin tällaista järjestelyä: ostakaa minulle kaksi 100 kultarahan arvoista helmeä, niin olemme sujut. Tarvitsen nämä helmet loitsuun, jolla voin yrittää tunnistaa niitä taikaesineitä, jotka matkalla tarttuivat käteemme."

"Myös opettajani Bismuth voisi tietenkin tunnistaa näitä esineitä, mutta hän luultavasti veloittaisi siitä 1000 kultarahaa, joten annatte kai minun yrittää ensin."

Tahern rapsuttaa pöydästä karvaiseen kämmenselkäänsä takertuneet murut ja avaa suunsa:

"Oikein hyvä ajatus. Maksan mieluusti osani noista helmistä."

"Tuli muuten mieleeni, ettei teidän muiden suinkaan tarvitse kykkiä täällä, muodonmuuttajien hyökkäyksen uhan alla, vaan voisitte aivan hyvin lähteä Scornubeliin, kun olen löytänyt sopivan opettajan. Pyytäisin vain, että jättäisitte tuon maagisen haarniskan ja aseet minulle, jotta voisin vaihtaa ne valuuttaan koulutukseni loppupuolella ja samantien kehittää taitojani vielä vähän pidemmälle. Maksan toki teidän osuutenne myöhemmin, kun tapaamme Scornubelissa parin kuukauden kuluttua."

"Vaikka lähtisimmekin kaikki yhdessä täältä, ei minusta siltikään olisi vielä järkevää lähteä Sinisen maljan linnakkeelle, ei ennen kuin moni meistä on hionut taitojaan paremmiksi. Paikassa lymyää voimakas pahuus, jota vastaan ei kannata pyristellä heikoin eväin. Yritimme, epäonnistuimme, mutta onneksemme selvisimme siitä hengissä. Ei leikitellä Tymoran suosiolla."

Quinthan oikoaa keltaista kolttuaan ja silottaa nutturaansa. "Niin siis sikäli kun oikein ymmärrän kukaan ei ole kokonaan täältä lähtöä ja Scornubeliin tai luolastoon paluuta vastaan... Itselläni ei ole mitään hankintoja tehtävänä täällä, mutta toisaalta en ole aivan valmis vielä koulutukseenkaan. Joten ehdotan että olemme hetken täällä ja menemme sitten Scronubeliin palataksemme luolastoon vanhempina ja toivottavasti..." Quinthan katselee tovereitaan ja huokaa syvään. "... viisaampina. Ja mitä tulee helmiin maksan tietysti oman osuuteni, mutta sinä Tahern olet jo minulle 300 kultarahaa velkaa ja omakin koulutukseni lähestyy ja tarvitsen rahaa. Joten saat haarniskan silla ehdolla että maksat velkasi minulle välittömästi!" Quinthan jää tiukasti tuijottamaan puolituista.

Tahern hymyilee viileästi papittaren tuijotukselle. "Jos kaikki kerran ovat halukkaita jäämään kaupunkiin siksi aikaa, kun olen koulutuksessa, aina parempi. Eikä sitä haarniskaakaan tarvitsisi tällöin jättää minulle, vaan voisimme yhdessä selvittää, mistä tuollaisesta, varmastikin suuritöisestä ja kalliista haarniskasta, saisi parhaan hinnan. Siihen mennee ainakin muutama viikko. Velkaani sinulle, puhtaan valon papitar, en voi vielä maksaa, sillä tarvitsen rahat nyt aloittaakseni koulutukseni. Emmeköhän saa haarniskasta niin paljon tuloja, että kaikki voivat maksaa velkansa toisilleen ja kyetä silti kustantamaan omat koulutuksensa."

Tahern alkaa nykiä Rastabania hihasta. "Eiköhän mentäisi jo, tällä menolla päivä on liian pitkällä, eikä ketään ole -" merkitsevä vilkaisu keskikaupungille päin "- enää paikalla."

Fustules pyyhkäisee siilitukkaansa ja avaa suunsa: "Mutta miksi haluat välttämättä kouluttautua juuri tässä kaupungissa? Onhan Scornubel tietääkseni vähintään yhtä suuri kaupunki kuin Baldurinportti, ja ainakin tällä hetkellä turvallisempi. Ehkä sittenkin olisi yksinkertaisempaa, jos lähtisimme kaikki Scornubeliin - etenkin jos muutkin arvelevat tarvitsevansa kouluttajaa lähiaikoina. Kenties matkan varrella saamme tilaisuuden kartuttaa kokemustamme."

"Minulle ei ole suurta merkitystä, jäämmekö vai lähdemmekö, mutta sen sijaan olen ehdottomasti sitä mieltä, että meidän ei kannata hajaantua! Joko lähdemme kaikki tai jäämme kaikki, mutta ketään ei jätetä yksin. Matka Scornubeliin ei ole vaaraton, ja kaikki kynnelle kykenevät tarvitaan."

"Taidan sittenkin kallistua Scornubeliin lähdön kannalle, ellei joku esitä painavampia perusteita tänne jäämiselle. Ehdotan, että varustaudumme matkaan tänään ja lähdemme huomenna. Mieluusti kuitenkin palaisin tänne uudelleen loppukesästä."

Fustules pyyhkäisee uudelleen lyhyitä hiuksiaan. "Jos ja kun lähdemme kaupungista, taidan ruveta kasvattamaan pitempää tukkaa, niin minua on vaikeampi tunnistaa kun palaan tänne."

Fustuleksen puheenvuoro vetää puolituisen kasvot synkiksi ja hän heilutteleekin varpaitaan hetken hiljaisuudessa, ennenkuin vastaa: "En ole kuullut mitään hyvää tuosta kaupungista. Toisaalta se tarkoittaa myös sitä, että sieltä voisi olla helpompaa löytää kouluttaja. Tässä kaupungissa ammatinharjoittajat saattavat olla kaivautuneina kiviensä alle: todennäköisesti he ovat tietoisia dobblegängereiden uhasta heidän kelpo kiltaansa kohtaan."

Puolituinen mustustelee seuraavaa suupalaansa huolestuttavan hitaasti, ja jatkaa sitten: "Ajatuksesi ei ole lainkaan huono; hyvä, ettei tuo kaikki puuhailu kuivuneiden luiden kanssa ole rappeuttanut mieltäsi. Mutta mistä voimme sanoa, ettei Scornubelissa olisi sen vähempää dopplegängereitä soluttautuneina kunnianarvoisiin ammattiryhmiin? Mieluusti katsoisin kouluttajaa tästä kaupungista, nyt kun täällä olemme. Jos sellaista ei löydy, vasta sitten lähtisin haahuilemaan pitkille metsätaipaleille kohti epämääräistä mahdollisuutta saada käypää oppia Scornubelista. Kummin tahansa käyneekin, toivon löytäväni sopivan kouluttajan hyvin pian, sillä pieneen päähäni ei kohta enää mahdu lisää kokemuksia alaltani. Tarvitsen jonkun, jonka kanssa setviä oppimani asiat selkeään järjestykseen, kaikki uusi tietoni on vielä sekaisin kuin oljet majatalon lattialla."

Tahern huokaa melankolisesti ja jää vaiteliaana tuijottamaan valkoisen jauhomadon tanssia oljenkorrella.

Helgemar huokaisee, kääntää katseensa Taherniin, ja kysyy: "Muistatkos kun viimeksi hait kouluttajaa? Sinähän itse juuri väitit, että kouluttajasi oli kaksoisolento. Ja se taas tarkoittaa, että ne jumalattomat otukset eivät uhkaa sitä... krhm.. kelpo kiltaa, vaan ovat jo sen sisällä. Etsi vain kouluttajaa tästä kaupungista, jos haluat, mutta muista, että ne todennäköisesti tietävät keitä me olemme, ja missä me asumme. Vaikka Scornubelissa näitä iilimatoja olisikin, ainakaan ne eivät tuntisi meitä. Tahern, minä en mielelläni heräisi keskellä yötä siihen, että sinun hahmosi ottanut muodonmuuttaja työntää tikaria kurkkuuni. Niin kauan kuin me olemme tässä kaupungissa, meidän täytyy olla varovaisia, ja välttää yksin liikkumista. Se, että sinä menet yksin jonkun hämäräveikon koulutukseen, äläkä keskeytä minua, kyllä minä tiedän mitä te siellä killassa puuhastelette, olisi aika iso riski, niin sinulle kuin meille muillekin. Ja jos tietäisit, kuinka vaikeaa on löytää Haelan papittaria, niin tuskin valittaisit. Täältä on vielä suhteellisen lyhyt matka lähimmän vanhemman sisaren luokse, mutta Scornubelista en minäkään tiedä."

Helgemar rypistää otsaansa ja on vähän aikaa hiljaa. "Hmmh. Ehkä on parempi, että viivymme tässä kaupungissa niin vähän aikaa kuin mahdollista. Hankitaan varusteita, koetetaan kaupata noita helyjä ja häivytään vähin äänin."

Helgemarin maininta 'hämäräveikosta' terävöittää puolituisen katseen ja tämä likistää jauhomadon sormiensa väliin:

"Myönnän, että kertomanne tämän kaupungin vaaroista ovat tosia, ja minustakin lähtö, ennemmin tai myöhemmin, täältä olisi aiheellinen, mutta haluaisin silti koettaa etsiä kouluttajaa ensin täältä. En usko, että koko kilta olisi muodonmuuttajien pesittämä; ammattikuntani jäsenet eivät ole mitään saamattomia tomppeleita, jotka päästäisivät huomaamattaan moiset olennot joukkoonsa. Luultavimmin on niin, että meidät tunteva muodonmuuttajien joukko sai tiedon minun koulutustarpeestani ja joku niistä otti väliaikaisesti aiemman opettajani muodon. Sainhan selville, että hän oli ollut jo viikkoja matkalla, lähtenyt siis ennen kuin aloin kysellä kouluttajaa."

Tahern vilkaisee pikaisesti ympärilleen, ja jatkaa madalletulla äänellä: "Aion siis etsiä kouluttajaa erinäisistä paikoista. Jos en löydä ketään suoralta kädeltä, en tee mitään sopimuksia mahdollisesti myöhemmin ilmaantuvien 'kouluttajien' tapaamiseksi. Mikäli en löydä ketään, on turha jäädä tänne enää päiväkausiksi myymään maagisia saaliitamme. Eihän meille oikein muuta käteen viime reissulta tainnut tarttuakaan?"

Rastaban on käynyt vähitellen rauhattomaksi keskustelun (Varjokärpille tyypillisellä tavalla) venyessä, mutta kuuntelee kuitenkin kärsivällisesti ja kiinnostuneen näköisenä. Lopulta hän kuitenkin ponnahtaa seisomaan ja huudahtaa: "Hyvä! Luulisinpa että meillä on tässä jonkinlainen suunnitelma. Ulkopuoliset kutsuisivat tätä ehkä soutamiseksi ja huopaamiseksi, mutta me Varjokärpissä nimitämme tätä harkitsevuudeksi. Vaan pysykäämme harkinnassamme kohtuudessa ja täydennetään sitä välillä hieman toiminnallakin. Paikkani jäykistyvät näillä tuoleilla, siis matkaan! Vaatteita, varusteita; kouluttajia ja maagisten esineiden kauppaa, mikäli moiseen tarjoutuu tilaisuus. Kaupunki kutsuu."